ehemmaeksi ihmisiae, jotka olivat, kuten kaerpaeset sokerin
paeaelle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmaersi
Nehljudof mistae oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellae, vaan
kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivaet katosta maahan asti.
Naeiden verkkojen vaelillae kaeyskentelivaet vartijat. Verkkojen tuolla
puolen olivat vangit, taellae puolen taas kaeymaevieraat. Edellisten ja
jaelkimaeisten vaelillae oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin vaelimatka,
niin ettae oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai
erittaeinkin lyhytnaekoeisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli
myoeskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi.
Molemmilla puolilla oli verkkoihin painautuneita kasvoja: vaimoja,
miehiae, isiae, aeitejae, lapsia, jotka kaikki koettivat saada naehdyksi
toisiansa ja sanotuksi, mitae oli sanottavaa. Mutta kun jokainen koetti
puhua niin, ettae vastapaeaetae oleva olisi haentae kuullut, ja kun haenen
viereisensae koettivat samaa, mutta heidaen aeaenensae haeiritsivaet toisiansa,
niin taeytyi jokaisen huutaa lujemmin kuin toisen. Taestae syntyi se pauhu,
jota Nehljudof oli haemmaestynyt sisaelle tullessaan. Oli aivan mahdotonta
paeaestae selville mistae puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen
piirteistae mistae oli kysymys ja missae suhteessa keskustelijat olivat
toisiinsa. Laehinnae Nehljudofia oli mummo, pieni huivi paeaessae. Haen
painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle
nuorelle miehelle, jolla oli paeae puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli haentae
tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistaeen otsansa. Mummon
vieressae oli nuori mies, hihaton liivi paidan paeaellae; haen kuunteli
paeaetaensae pudistellen mitae haenelle puhui haenen naekoeisensae vanki, jolla
oli kovin kaersivaet kasvot ja jo harmaantuva parta. Vielae sinnempaenae
seisoi ryysykerjaelaeinen, ja hosuen kaedellaeaen huusi jotain ja nauroi.
Taemaen vieressae istui permannolla nainen sylilapsen kanssa, hyvae
villahuivi paeaessae, itkien, naehtaevaesti ensi kerran tavaten sitae
harmaapaeistae ihmistae, joka oli toisella puolella vankitakissa, paeae
ajeltuna ja raudoissa. Taemaen naisen ylaepuolella se vahtimestari, jonka
kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupaeiselle
kiiltosilmaeiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof naeki, ettae
haenen oli puhuminen naeissae olosuhteissa, kuohahti haenen mielensae niitae
ihmisiae vastaan, j