e muuttamiseksi, (haen olisi
tahtonut jaerjestaeae olonsa ylioppilaiden tavoin). Ei ainoastaan niin,
ettae kaikki jaei entiselleen, vaan talossa paeinvastoin ryhdyttiin kahta
innokkaammin kevaettoeihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin
kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon tyoehoen ottivat osaa sekae
talonmies apulaisineen ettae kyoekkipiika ja itse Kornejkin. Ensin
alettiin kantaa ulos ja ripustaa nuorille jonkinlaisia univormuja ja
kummallisia turkkeja, joita ei kukaan koskaan kaeyttaenyt, sitten alettiin
tuoda mattoja ja huonekaluja, ja talonmies apulaisinensa, hihat
kaeaerittyinae jaentehikkaeiden kaesivarsien ympaeri, alkoivat kaikin voimin
tahtiin piiskata naeitae vaatteita, ja kaikkiin huoneisiin oli levinnyt
naftaliinin haju. Kulkiessaan pihan yli ja katsoessaan ikkunoista
Nehljudof ihmetteli kuinka tavattoman paljon taetae kaikkea oli ja kuinka
perin tarpeetonta se kaikki oli. Naeiden tavarain ainoa kaeytaennoellinen
merkitys,--ajatteli Nehljudof,--oli siinae, ettae ne tarjosivat
harjoittamisen tilaisuutta Agrafena Petrovnalle, Kornejille,
talonmiehelle, haenen apulaiselleen ja kyoekkipiialle.

"Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elaemaenmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia
on vielae ratkaisematta",--ajatteli Nehljudof.--"Ja se olisi liika
vaikeaakin. Kyllae kai kaikki itsestaeaen muuttuu sittenkuin Maslova tulee
joko vapautetuksi taikka poislaehetetyksi ja minae laehden seuraamaan
haentae."

Asianajaja Fanarinin maeaeraeaemaenae paeivaenae Nehljudof saapui taemaen luokse.
Tultuaan asianajajan komeaan kortteeriin, haenen omassa talossaan,
Nehljudof joutui keskelle tavattoman suuria kasveja ja mitae
ihmeellisimpiae ikkunaverhoja, ja yleensae keskelle semmoista kallista
huoneiden sisustusta, joka todistaa helposti ja vaivatta saaduista
rahoista ja jommoista tavataan vaan aekkiarvaamatta rikastuneilla
ihmisillae. Vastaanottohuoneessa Nehljudof tapasi vuoroansa odottavia
avunhakijoita, jotka kuten laeaekaerien odotushuoneessa istuskelivat
haluttomina poeytien aeaeressae katselemassa heidaen lohdutukseksensa sinne
asetettuja kuvalehtiae. Asianajajan apulainen, joka myoeskin istui taeaellae
korkean pulpetin aeaeressae, tunsi Nehljudofin, tuli haenen luoksensa,
tervehti ja sanoi kohta ilmoittavansa esimiehelleen. Mutta haen ei ollut
vielae ehtinyt tyoehuoneen oven luokse, kun taemae jo aukeni ja kuului
lyhyen, tanakan, punakasvoisen, tuuheaviiksisen, aivan uusipukuisen
herran ja itse Fanarinin kovaaeaeni