ten oli
vartija lyoenyt palvelusvankia, kun taemae oli laeikyttaenyt kaalisoppaa
haenen uuden virkapukunsa paeaelle. Vasiljef oli ruvennut puolustamaan
palvelusvankia ja sanonut ettei ole lakia, joka sallisi vankien
lyoemistae.--Kyllae minae sinulle lakia naeytaen,--sanoi vartija ja haukkui
Vasiljefin pahanpaeivaeiseksi. Vasiljef vastasi samalla mitalla. Vartija
aikoi lyoedae, mutta Vasiljef tarttui haenen kaesiinsae, piteli niitae kiinni
jonkun kolme minuuttia, kaeaensi ja tyrkkaesi ulos ovesta. Vartija kanteli
tirehtoeoerille ja tirehtoeoeri kaeski panna Vasiljefin karsseriin.

Karssereina oli sarja pimeitae koppeja, jotka teljettiin ulkopuolelta
salvoilla. Pimeaessae, kylmaessae karserissa ei ollut saenkyae, ei poeytaeae,
eikae tuolia, niin ettae sinne suljetun oli istuminen tai makaaminen
likasella lattialla, missae haenen ylitsensae ja paeaellitsensae juoksenteli
rottia, joita siellae oli sangen paljon ja jotka olivat niin rohkeita,
ettei pimeaessae voinut mitenkaeaen saada leipaeae saeilymaeaen. Ne soeivaet leivaen
arestilaisten kaesistae jopa hyoekkaesivaet heidaen kimppuunsakin, kun vaan
herkesi liikkumasta. Vasiljef ei sanonut menevaensae karsseriin, koska oli
syytoen. Haen vietiin vaekivoimalla. Haen alkoi tehdae vastarintaa ja kaksi
vangeista auttoi haenet irti vartijain kaesistae. Vartijat kokoontuivat ja
heidaen muassaan myoeskin voimastaan kuuluisa Petrof. Vangit lytistettiin
kokoon ja tyoennettiin karssereihin. Kuvernoeoerille ilmoitettiin heti,
ettae oli tapahtunut jotain kapinan tapaista. Sieltae saatiin sitten
paperi, jossa kahdelle paeaerikokselliselle--Vasiljefille ja eraeaelle
irtolaiselle--maeaeraettiin kolmekymmentae paria raippoja.

Taemae rangaistus oli pantava taeytaentoeoen naisosaston tapaamishuoneessa.

Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa
keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova,
Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja
vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut
ja jolla haen anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetae ja
puhuivat samasta asiasta.

--Eihaen haen yhtaeaen reuhannut,--puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten
kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja.--Haen olisi vaan
puolustanut toveria. Sillae tappeleminen ei ole nykyaeaen sallittu.

--Sitae poikaa kehuvat hyvaeksi,--lisaesi Fedosja istuen pitkine lettinensae
halon paeaellae