telivat yhae istuviltaan. Jotkut alkoivat jaettaeae
hyvaesti ja itkeae. Erittaeinkin liikuttava oli aeiti keuhkotautisen
poikansa kanssa. Nuorukainen yhae pyoeritteli paperia kaesissaensae ja haenen
kasvonsa saivat yhae vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne
ponnistukset, joita haen teki estaeaekseen aeidin tunteiden tarttumista
itseensae. Kuultuansa ettae piti jo erota, vajosi aeiti haenen olalleen ja
nyyhkytteli, nenaeaensae vetaeen. Leppeaesilmaeinen tyttoe,--Nehljudof
ehdottomasti tarkatteli haentae,--seisoi itkevaen aeidin edessae ja puhui
haenelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissae lasisilmissae seisoi ja
piteli kaedestae tytaertaeaen nyykaeytellen paeaetaeaen siihen mitae taemae puhui.
Nuoret rakastuneet nousivat ja kaesi kaedessae, sanaakaan sanomatta
katsoivat toisiansa silmiin.

--Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi naeihin osoittaen nuori mies
lyhyessae nutussa. Haen seisoi Nehljudofin vieressae ja yhdessae taemaen
kanssa katseli hyvaesti-jaettaeviae.

Tuntien paeaellaensae Nehljudofin ja nuoren miehen katseet,
rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis
tyttoe--ojensivat yhteenliitetyt kaetensae, kallistuivat kumpikin
taaksepaein ja alkoivat nauraen pyoeriae myllytystae.

--Taenae iltana ne vihitaeaen taeaellae vankilassa ja tyttoe seuraa haentae
Siperiaan,--sanoi nuori mies.

--Mitaes se mies on?

--Pakkotoeihin tuomittu. Hyvae kun noilla edes on hauska, muuten olisi
liian vaikeata kuunnella,--lisaesi nuori mies kuullessaan aeidin
nyyhkytyksiae.

--Hyvae herrasvaeki! Kiirehtikaeae, kiirehtikaeae! Aelkaeae pakottako minua
ankaruutta kaeyttaemaeaen,--puhui tirehtoeoeri moneen kertaan toistaen samoja
sanoja.--Olkaa niin hyvaet, minae pyydaen teitae,--puhui haen heikosti ja
epaeroeivaesti.--Mitaes taemae taemmoeinen on? Jo kauvan sitten olisi pitaenyt
erota. Eihaen naein ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti haen
haluttomasti, milloin sytyttaeen milloin sammuttaen paksua paperossia.
Naekyi selvaesti, ettae vaikka jaerjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdae
pahaa toisille tuntematta siitae edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla
keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtoeoeri kuitenkaan voinut
olla tuntematta itseaensae yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka taessae
huoneessa ilmeni; ja haenen oli naehtaevaesti kauhean vaikea olla.

Vihdoin viimeinkin alkoivat kaeymaevieraat ja vangit erota toisistaan:
jaelkimaeiset sisae-oveen paein, edelliset ulko-oveen.