alapsen kanssa, mummo Menshova ja ratavahti kahden lapsen kanssa.
Lukkarin tytaer oli eilen mielisairaaksi katsottuna laehetetty
lasarettiin. Kaikki muut naiset olivat pyykinpesussa. Mummo makasi
nukkuen lavitsalla; lapset olivat kaeytaevaessae, jonne ovi oli auki.
Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita haen nopein
sormin herkeaemaettae kutoi, tulivat Maslovan luo.

--No, tapasitteko toisianne?--kysyivaet he.

Vastaamatta mitaeaen istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen
jalkojansa, jotka eivaet ylettyneet permantoon.

--Mitaes turhia poraat?--sanoi ratavahti.--Katso vaan ettet rupee
suremaan. Voi sinua, Katjusha. No!--sanoi haen nopeasti liikutellen
sormiansa.

Maslova ei vastannut mitaeaen.

--Meikaelaeiset ovat pyykillae. Sanotaan ettae olivat saaneet paljon
antimia,--sanoi Vladimirskaja.

--Finashka!--huusi ratavahti oveen,--minne se poika raeppaenae taas on
juossut.

Ja haen pisti puikon keraen ja sukan laepi, ja meni kaeytaevaeaen.

Samassa kuului kaeytaevaestae askeleita ja naisaeaeniae ja kopin asukkaat
tulivat sisaelle vankikengaet paljaissa jaloissa, jokaisella vehnaenen
kaedessae, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo.

--Mitaes nyt, onko kaeynyt hullusti?--kysyi Fedosja katsellen
ystaevaellisesti Maslovaa kirkkailla sinisillae silmillaeaen. Taessae on meille
teeksi,--ja haen alkoi asetella vehnaesiae hyllylle.

--Jokohan olisi jaettaenyt naimistuumat?--sanoi Korabljova.

--Ei, ei ole jaettaenyt, vaan minae en tahdo,--sanoi Maslova.

--Siinae sitae on tyhmaeae!--sanoi Korabljova bassoaeaenellaeaen.

--No jos ei eletae yhdessae, hittoako siitae naimisesta,--sanoi Fedosja.

--Seuraapa sinunkin miehesi sinua,--sanoi ratavahti.

--Mepae olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja.--Mutta miksi haen
menisi vihille kun ei mennae yhteen.

--Poelloe! Miksi? Jos haen menee vihille niin kullalla haen tuon puettaa.

--Haen sanoi: vaikka sinut minne veisivaet, minae tulen sinun mukanasi,--
sanoi Maslova.--Jos laehtee, niin laehtee, jollei, niin en minae rupea
pyytaemaeaen.

--Nyt haen laehtee Pietariin puuhaamaan. Siellae ovat kaikki ministerit
haenen sukujansa,--jatkoi Maslova,--mutta en minae sittenkaeaen tarvitse
haentae.

--Tietty se!--suostui Korabljova aekkiae, selaillessaan saekkiaensae,
naehtaevaesti muuta ajatellen.--Ottaisimmeko lasin viiniae?

--En minae vaelitae.--Juokaa te.

End of the Project Gutenberg EBook of Ylosnousemus I, by