udof. Naemaet ylimenot tapahtuivat
haenessae sekae ruumiillisista ettae henkisistae syistae. Ja semmoinen ylimeno
tapahtui haenessae nytkin.

Se uudistumisen ylevae riemu, jota haen tunsi oikeudenkaeynnin jaelkeen ja
naehtyaensae ensi kerran Katjushaa, haevisi kokonaan ja vaihtui viimeisen
tapaamisen jaelkeen kauhuun jopa inhoon taetae vastaan. Haen oli tosin
paeaettaenyt olla jaettaemaettae Katjushaa, olla luopumatta avioliiton
aikeista, jos Katjusha vaan itse tahtoi, mutta se oli haenelle vaikeata
ja tuskallista.

Seuraavana paeivaenae haenen kaeyntinsae jaelkeen Maslennikofin luona haen laeksi
jaelleen vankilaan tavatakseen Katjushaa.

Tirehtoeoeri antoi luvan tavata, vaan ei konttorissa eikae
neuvotteluhuoneessa, vaan naisten vierashuoneessa. Huolimatta
hyvaesydaemmisyydestaeaen oli tirehtoeoeri taellae kertaa entistae jaeykempi
Nehljudofia kohtaan; se oli naehtaevaesti seuraus keskustelusta
Maslennikofin kanssa, oli kai tullut kaesky noudattaa suurempaa
varovaisuutta taemaen kaeymaevieraan kanssa.

--Tavata kaey paeinsae,--sanoi haen,--mutta mitae rahoihin tulee, niin--kuten
olen pyytaenyt ... mitae taas haenen siirtaemiseensae sairaalaan tulee, josta
haenen ylhaeisyytensae kirjoitti, niin se kaey paeinsae, ja laeaekaerikin on
suostuvainen. Maslova ei ole vaan itse suostuvainen, haen sanoo: vielae
minae noiden rupinaamojen pottuja rupeisin kantamaan... Tiedaettekoes
ruhtinas, ne on sitae lajia ihmisiae,--lisaesi haen.

Nehljudof ei vastannut mitaeaen, vaan pyysi paeaestae tapaamaan. Tirehtoeoeri
laehetti vartijan ja Nehljudof tuli taemaen kanssa naisosaston tyhjaeaen
vierashuoneeseen.

Maslova oli jo siellae ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Haen
tuli ihan laehelle Nehljudofia ja katsoen haenen ohitsensa sanoi hiljaa:

--Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minae puhuin paljon pahaa
toispaeivaenae.

--Eihaen minun ole anteeksi antaminen teille...--alkoi jo Nehljudof.

--Vaan kuitenkin, jaettaekaeae te minut, lisaesi haen ja haenen kauheasti
kieroon menneistae silmistae, joilla haen katsahti Nehljudofiin, luki
Nehljudof jaelleen kiihkeaen ja vihaisen ilmeen.

--Miksi minun olisi jaettaeminen teidaet?

--Muuten vaan.

--Miksi niin?

Nehljudofista naeytti ettae haen katsahti haeneen taas samalla vihasella
katseella.

--No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha.--Teidaen taeytyy jaettaeae minut, sen
minae sanon todenperaestae. Minae en voi. Jaettaekaeae se kokonaan,--sanoi haen
vapisevin