syyt, joiden nojalla he olivat vankilassa.

--Kuinka olet saanut sen tietaeae?--kysyi Maslennikof muuttuen aekkiae
levottoman ja tyytymaettoemaen naekoeiseksi.

--Kaevin eraeaen syytetyn luona ja kaeytaevaessae minut piirittivaet nuo ihmiset
ja rupesivat pyytaemaeaen...

--Minkae syytetyn luona sinae kaevit?

--Talonpojan, joka on viattomasti syytetty ja jolle hankin puolustajan.
Mutta ei ole kysymys siitae. Onko mahdollista ettae noita syyttoemiae
ihmisiae pidetaeaen vankilassa vaan sen nojalla, ettae heidaen passinsa ovat
vanhentuneet ja...

--Se asia kuuluu yleiselle syyttaejaelle,--keskeytti Maslennikof
harmistuneena Nehljudofin.--Sinae aina sanot: "nopea ja oikeudenmukainen
tuomioistuimemme". Syyttaejaen apulaisen tehtaevae on kaeydae vankilassa
tarkastamassa kaersivaetkoe vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen
sijaan he vaan pelaavat skruuviansa.

--Etkoe siis voi mitaeaen tehdae asiaan?--sanoi Nehljudof synkaesti, muistaen
advokaatin ennustaneen ettae kuvernoeoeri tulisi syyttaemaeaen yleistae
syyttaejaeae.

--Ei, kyllaehaen minae teen. Minae otan heti selvaen asiasta.

--Sitae pahempi haenelle. _C'est un souffre douleur_,--kuului
vierashuoneesta naisaeaeni, joka oli naehtaevaesti aivan vaeliaepitaemaetoen siitae
mitae puhui.

--Sitae parempi, minae otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisae
miesaeaeni, johon yhtae leikkisaesti nauraen vastasi nainen, tahtomatta
antaa jotakin toiselle.

--Ei, ei mistaeaen hinnasta,--puhui naisaeaeni.

--Niinpae siis minae teen kaikki,--toisti Maslennikof sammuttaen
paperossinsa valkoisella kaedellaeaen, jossa kimalteli turkoosikivi,--nyt
laehtekaeaemme naisten luo.

--Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja
pysaehtyen ovelle.--Minulle kerrottiin, ettae eilen rangaistiin vankilassa
ihmisiae ruumiillisesti. Onko siinae peraeae?

Maslennikof punastui.

--Jassoo, siitaekoe sinae? Ei, _mon cher_, parasta olisi kieltaeae sinulta
paeaesy, kaikkeen sinulla onkin asiata. Tule, tule, Annette kutsuu
meitae,--sanoi haen ottaen Nehljudofia kaesikynkaestae ja ilmaisten taas
samallaista elaevyyttae kuin ylhaeisen vieraan huomion johdosta; nyt siinae
ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta.

Nehljudof tempasi kaetensae irti ja kellekaeaen kumartamatta ja mitaeaen
sanomatta kulki synkaen naekoeisenae laepi vierashuoneen, salin, ja ohi
esille hypaehtaevien lakeijain tampuriin ja siitae kadulle.

--Mikae haeneen tuli? Mitae sinae haene