Nehljudof mennen
kopin peraelle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo:--ja haluaisin
nyt kuulla sen omasta suustanne.

Menshof tuli myoeskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti,
tirehtoeoeriin katsahdellen, sitten yhae rohkeammin. Mutta kun tirehtoeoeri
meni pois kaeytaevaeaen antaaksensa siellae muutamia maeaeraeyksiae, rohkaistui
haen kokonaan. Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin naehden tavallisen
rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittaein
kummalliselta kuulla taetae kertomusta taeaellae linnassa vangin suusta,
jolla oli haepeaellinen puku. Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekae
matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia,
homehtuneita ja tahraantuneita seiniae ja onnettoman, kuvattomaksi
muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko haenen olentoansa
koempeloeissae vankikengissae ja mekossa, ja haenen tuli yhae surullisempi ja
surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitae taemae
hyvaesydaemminen mies kertoi. Hirmuista oli ajatella ettae ihmiset olivat
ottaneet taemaen miehen kiinni ilman mitaeaen syytae, ainoastaan siksi ettae
juuri haentae oli loukattu,--ottaneet kiinni ja pukeneet haenen paeaellensae
vankipuvun ja panneet haenet istumaan taehaen kauhistuttavaan paikkaan;
mutta vielae kauheampaa olisi ollut ajatella, ettae taemae todennaekoeinen
kertomus noiden hyvaesydaemmisten kasvojen yhteydessae olisi ollut
tahallaan keksitty petos. Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian
Menshofin naimisen jaelkeen anastanut taemaen vaimon. Menshof oli hakenut
lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia
ja paeaessyt jutusta eheaenae. Kerran oli Menshof vaekisin tuonut vaimonsa
kotiin, mutta taemae oli karannut takaisin seuraavana paeivaenae. Silloin haen
oli tullut vaatimaan vaimoansa. Kapakoitsija oli vaeittaenyt ettei vaimoa
ollut siellae, (mutta Menshof oli naehnyt vaimon astuessaan sisaelle), ja
kaeskenyt haentae ulos. Haen ei laehtenyt. Silloin oli kapakoitsija renkinsae
kanssa piessyt haenet veriin, mutta seuraavana paeivaenae oli kapakoitsijan
talo syttynyt palamaan. Menshofia ja haenen aeitiaensae syytettiin nyt
murhapoltosta, mutta haen ei ollut sytyttaenyt, vaan oli ollut kumminsa
luona.

--Todellakaan et siis sytyttaenyt?

--Semmoista ei olisi, herra, voinut paeaehaenikaeaen paelkaehtaeae. Se minun
pahantekijaeni oli varmaankin itse sytyttaenyt. Sanottiin haenen juuri
ottaneen palovakuutuksen. Mutta mei