nemaeaen pitkin
kaeytaevaeae.

XLVII.

Nehljudof odotti jo kauvan sitten etehisessae. Saavuttuaan vankilaan haen
oli soittanut portin ovella ja antanut paeivystaevaelle vartijalle yleisen
syyttaejaen paeaestoelipun.

--Ketae haluatte tavata?

--Naisvanki Maslovaa.

--Nyt on mahdotonta: tirehtoeoerillae ei ole aikaa.

--Onko haen konttorissa?--kysyi Nehljudof.

--Ei, haen on taeaellae naisosaston tapaamishuoneessa,--vastasi vartija
haemillaeaen, kuten Nehljudofista naeytti.

--Onko nyt siis vastaanottoaika?

--Ei, erityinen asia,--sanoi haen.

--Kuinka siis voisin haentae tavata?

--Kun tirehtoeoeri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa
niin kauvan.

Samassa tuli syrjaeovesta tyytyvaeisennaekoeinen, kiiltaevaenaamainen vaeaepeli,
tupakin savustamilla viiksillae, loistavat ansionauhat hihoissa. Haen
kaeaentyi ankarasti vartijan puoleen:

--Kuinka on taenne laskettu? Konttoriin...

--Minulle sanottiin ettae tirehtoeoeri on taeaellae,--sanoi Nehljudof
ihmetellen sitae levottomuutta, joka ilmausi vaeaepelissaekin.

Samassa aukeni sisaepuolinen ovi ja sieltae tuli hiestynyt, kiihoittunut
Petrof.

--Kyllae nyt muistaa,--sanoi haen vaeaepelille. Vaeaepeli osoitti silmillaensae
Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmaensae ja meni pois takaoven
kautta.

"Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin haemillaeaen? Miksi
vaeaepeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejae?" ajatteli Nehljudof.

--Taeaellae ei saa odottaa, tehkaeae hyvin, menkaeae konttoriin, sanoi vaeaepeli
taas Nehljudofille, ja Nehljudof aikoi jo mennae, kun takaovesta tuli
tirehtoeoeri vielae enemmaen haemillaeaen kuin haenen alamaisensa. Haen huokaili
yhtaemittaa. Naehtyaeaen Nehljudofin haen sanoi vartijalle:

--Fedorof, tuokaa Maslova konttoriin naisosaston viidennestae.

--Tehkaeae hyvin,--sanoi haen Nehljudofille. He laskeutuivat jyrkkaeae
rappusta myoeten alas pieneen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna,
kirjoituspoeytae ja muutamia tuoleja. Tirehtoeoeri istahti.--Raskaita,
raskaita velvollisuuksia, sanoi haen kaeaentyen Nehljudofin puoleen ja
ottaen taas esille paksun paperossin.

--Te olette naehtaevaesti vaesynyt,--sanoi Nehljudof.

--Koko taemae virka vaesyttaeae minua,--hirveaen vaikeita velvollisuuksia.
Tahtoisi helpottaa vankien oloa, ja syntyy vaan pahempaa; en muuta
toivoisi kuin jaettaeae kaikki; hirveaen raskaita velvollisuuksia!

Nehljudof ei ymmaertaenyt mikae se oli tirehtoeoerille