kuin nakutettu,--puhui ratavahti laulavalla
aeaenellaensae.--Koeyhaellae ei olisi yoellaekaeaen aikaa, mutta rikas sen kun sai
paeaehaensae, kohta kaikki laittaa tahtonsa mukaan. Oli siellae meillaekin
mokoma pohatta, niin arvatkaas mitae teki...

--No muistitkos puhua minun asiastani?--kysyi vanha eukko.

Mutta Maslova ei vastannut tovereillensa mitaeaen, vaan heittaeysi
lavitsalle ja tuijottaen nurkkaan makasi naein iltaan asti. Haenessae
tapahtui tuskallinen tyoe. Se mitae Nehljudof oli haenelle sanonut, oli
tuonut haenet siihen maailmaan, jossa haen kaersi ja josta haen oli tullut
pois, kaesittaemaettae sitae ja inhoten sitae. Nyt oli haenen kaesistaeaen mennyt
se unhotus, jossa haen eli, mutta elaeae selvaesti muistamalla entisyyttae
oli liian tuskallista. Iltasella haen jaelleen osti viinaa ja joi itsensae
toveriensa kanssa humalaan.

XLIX.

"Vai sitaekoe se olikin", ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt
vasta haen taeydellisesti kaesitti rikoksellisuutensa. Jos haen ei olisi
koettanut sovittaa, lunastaa itseaeaen vapaaksi omasta teostaan, ei haen
olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielae
enemmaen,--Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitae onnettomuutta, mihin
haen oli saatettu. Ainoastaan nyt oli kaikki tullut paeivaen valoon,
kaikessa kauheudessaan. Vasta nyt haen naeki, mitae haen oli tehnyt taemaen
naisen sielun kanssa, ja vasta nyt taemae nainen saattoi naehdae ja ymmaertaeae
mitae oli haenelle tehty. Ennen oli Nehljudof ainoastaan leikkinyt ja
ihastellut omaa itseaensae, omaa katumustansa, nyt haentae vaan hirvitti.
Hylaetae Katjushaa ei haen nyt tuntenut voivansa, mutta ei myoeskaeaen voinut
kuvailla mielessaensae mitae heidaen suhteestansa syntyisi.

Ulos tullessa laehestyi Nehljudofia vartija, jolla oli kunniamerkkejae
rinnassa, ja joka vastenmielisellae, imartelevalla katseella antoi salaa
haenelle paperilapun.

--Siinae olisi teidaen ylhaeisyydellenne kirjelappu eraeaeltae
naishenkiloeltae...--sanoi haen antaen kirjeen Nehljudofille.

--Miltae naishenkiloeltae?

--Lukekaa niin naeette. Se on eraes valtiollinen vanki. Minae olen siellae
vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty,
niin kuitenkin ihmisyyteen naehden...--puhui vartija luonnottomasti.

Nehljudof ihmetteli miten valtiollisten vankien vartija saattoi vaelittaeae
kirjelappuja, vielaepae vankilan seinien sisaepuolella, melkein kaikkien
naehden; haen ei silloin vielae tien