viimeinen, vaan paeinvastoin hyvin taerkeae ihminen. Ja Maslova
piti taemmoeistae elaemaenkaesitystae kalliimpana kuin mitaeaen muuta maailmassa,
ei voinut olla pitaemaettae sitae kalliina, sentaehden, ettae jos haen olisi
siitae luopunut haen olisi kadottanut sen merkityksen, minkae taemmoeinen
kaesitys haenelle ihmisten keskuudessa antoi. Tuntien, ettae Nehljudof
tahtoo johtaa haentae toiseen maailmaan, haen teki vastarintaa, koska
ymmaersi, ettae siinae maailmassa, johon haentae olisi viekoteltu haen tulisi
kadottamaan taemaen asemansa elaemaessae, joka asema antoi haenelle varmuutta
ja kunnioitusta itseensae. Taestae samasta syystae haen myoeskin karkoitti
luotaan muistot ensimaeisestae nuoruudestaan ja ensimaeisistae suhteistaan
Nehljudofiin. Naemaet muistot eivaet sopineet yhteen haenen nykyisen
maailmankatsomuksensa kanssa, ja olivat sentaehden kokonaan poispyyhityt
haenen muistostaan, taikka oikeammin, olivat koskemattomina jossakin
muistojen lokerossa, mutta suljettuina, umpeen kitattuina, aivan kuin
mehilaeiset kittaavat umpeen matojen pesiae, jotka uhkaavat haevittaeae koko
heidaen tyoensae, ja siten sulkevat kaiken paeaesoen luoksensa. Ja senpaetaehden
nykyinen Nehljudof ei ollut haenelle se ihminen, jota haen oli kerran
puhtaalla rakkaudella rakastanut, vaan ainoastaan rikas herra, jota
saattoi ja jota oli pakkokin kaeyttaeae hyvaeksensae, ja jota kohtaan tuli
kysymykseen vaan semmoiset suhteet kuin kaikkiin muihinkin herroihin.

"Ei, en saanut sanotuksi paeaeasiaa",--ajatteli Nehljudof kulkiessaan
ihmisjoukon mukana pois. "En sanonut haenelle menevaeni naimisiin haenen
kanssaan. En sanonut, mutta sanon kuin sanonkin",--ajatteli haen.

Ovissa seisovat vartijat taaskin kahteen kertaan laskivat poiskulkevien
kaeymaevieraiden lukua, ettei kukaan syrjaeinen olisi paeaessyt ulos tai
jaeaenyt linnaan. Se ettae Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkaeaen, ei
haentae enaeae loukannut eikae haen nyt sitae edes huomannutkaan.

XLV.

Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elaemaensae: luopua suuresta
kortteeristaan, paeaestaeae pois palvelijat ja asettua hotelliin. Mutta
Agrafena Petrovna sai haenelle todistetuksi, ettae oli vaehemmaen jaerkevaeae
tehdae minkaeaenlaisia muutoksia elaemaenlaadussaan ennen talvea; kesaen
aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain elaeminen,
tallettaminen huonekaluja ja tavaroita. Niin ettae myttyyn menivaet kaikki
Nehljudofin ponnistukset ulkonaisen elaemaensa