e.

--Mitaes kaeskisitte tehdae?--Mutta paljon ne myoeskin valehtelevat. Jos
heitae rupeaa kuulemaan, kyllae he kaikki ovat viattomia,--puhui
tirehtoeoerin apulainen.

--Mutta eivaethaen naemae ainakaan ole mihinkaeaen syypaeaet.

--Naemaet, olkoon. Mutta kyllae se on hyvin turmeltunutta vaekeae. Mahdotonta
on olla ankaruutta kaeyttaemaettae. Niiden joukossa on veijareita semmoisia,
ettae elaepaes mene sormea suuhun pistaemaeaen.--Eilenkin taessae piti kahta
kurittaa.

--Kuinka kurittaa?--kysyi Nehljudof.

--Saivat raippoja maeaeraeyksen mukaan...

--Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu?

--Se ei koske oikeutensa-menettaeneitae. Naeitae kaey raipoilla
rankaiseminen.

Nehljudof muisti nyt kaikki, mitae oli eilen naehnyt odotellessaan
etehisessae, ja ymmaersi ettae taetae rangaistusta pantiin taeytaentoeoen juuri
siihen aikaan kuin haen oli odotellut, ja haeneen tuli tavattomalla
voimalla taaskin se uteliaisuuden, surun ja neuvottomuuden sekainen
tunne, yhdessae siveellisen, melkein fyysilliseksi muuttuvan kuvotuksen
kanssa, joka tosin ennenkin, vaan ei koskaan semmoisella voimalla ollut
haentae vallannut.

Kuuntelematta tirehtoeoerin apulaista ja katsomatta ympaerilleen haen
kiireesti laittautui pois kaeytaevistae ja meni konttoriin. Tirehtoeoeri oli
eteisessae. Haen oli muiden toimien taehden unohtanut kutsua esille
Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin.

--Laehetaen heti noutamaan haentae, istukaahan niin kauvan,--sanoi haen.

LIV.

Konttorina oli kaksi huonetta. Ensimaeisessae oli suuri, rappeutunut uuni
ja kaksi likaista ikkunaa; nurkassa seisoi musta mittapuu vankien
pituuden mittaamista varten, toisessa nurkassa riippui,--
kidutuspaikoissa tavallinen esine, suuri Kristuksen kuva.
Taessae ensimaeisessae huoneessa seisoskeli muutamia vartijoita. Toisessa
huoneessa istui pitkin seiniae eri ryhmissae, tai parittain, noin
kaksikymmentae henkeae miehiae ja naisia jutellen hiljaa keskenaensae.
Ikkunan luona oli kirjoituspoeytae.

Tirehtoeoeri istui kirjoituspoeydaen aeaereen ja tarjosi Nehljudofille
vieressae olevan tuolin. Nehljudof istui ja alkoi tarkastella huoneessa
olijoita.

Ennen muita heraetti haenen huomionsa nuori, miellyttaevaen naekoeinen mies
lyhyessae takissa. Haen seisoi vanhahkon, mustakulmaisen naisen edessae
puhuen taelle jotakin kiihkeaesti ja kaesillaeaen osoitellen. Vieressae istui
vanha mies sinisillae lasisilmillae ja liikahtamatta