vastapaeaetae sitae lavitsaa, jolla teekannu oli.

--Kunpa olisi sanoa haenelle,--kaeaentyi se vaimo, joka oli palvellut
ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen "haenellae" Nehljudofia.

--Kyllae sanon. Haen tekee minun taehteni vaikka mitae,--sanoi Maslova
hymyillen ja paeaetaensae keikauttaen.

--Eipae tiedae milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt
menty noutamaan,--sanoi Fedosja.--Se on kauheata,--lisaesi haen huoaten.

--Olen kerran naehnyt kotipitaejaessae kuinka yhtaekin miestae piestiin. Minut
laehetti appi-isae kylaenvanhimman luo, tulin sinne, mutta taemaepae,--alkoi
ratavahti pitkaen historian.

--Haenen kertomuksensa keskeytyi kun ylaekerroksen kaeytaevaestae kuului aeaeniae
ja askeleita.

Naiset lyyhistyivaet kuuntelemaan.

--Saivat sen nyt pirut kynsiinsae,--sanoi Horoshafka.--Kyllae ne nyt sen
pieksaevaet. Kaikki vartijat vihaavat haentae, kun haen ei paeaestae heitae
aisoista.

--Ylhaeaellae oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkaen historiansa
loppuun, kertoi kuinka haen oli saeikaehtaenyt naehdessaeaen miestae liiterissae
piestaevaen, kuinka haenen sydaemmensae oli pakahtua. Horoshafka puolestaan
kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman ettae taemae oli aeaentaekaeaen
paeaestaenyt. Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka
alkoivat jaelleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi
kaetensae polviensa ympaeri huokaillen ikaevaestae. Haen oli jo
heittaeytymaeisillaeaen pitkaekseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi
tulemaan konttoriin kaeymaevieraan puheille.

--Muista nyt sanoa meistae,--puhui haenelle eukko Menshova Maslovan
jaerjestellessae huiviansa peilin edessae, josta elohopea oli puoleksi
valunut pois:--emme me sytyttaeneet, vaan haen itse, se pahantekijae, ja
renki oli naehnyt: haen ei tappaisi kaerpaestaekaeaen. Sano sinae ettae haen
kutsuisi Mitrijn puheillensa. Mitrij selittaeae haenelle kaikki juurta
jaksain; onkos taemae nyt laitaa: me istumme linnassa ihan syyttoeminae,
mutta haen, pahantekijae, rehentelee vieraan vaimon kanssa ja maessaeae
kapakassa.

--Se on laitonta,--vahvisti Korabljova.

--Sanon, sanon ihan varmaan,--vastasi Maslova.--Olisiko ottaa vielae
rohkeuden ryyppy,--lisaesi haen iskien silmaeae. Korabljova kaasi haenelle
puoli kupillista. Maslova joi, pyyhki suunsa ja mitae iloisimmassa
mielentilassa sanoi toistamalla: "rohkeuden ryyppy", ja paeaetaensae
keikuttaen ja hymyillen laeksi vartijanaisen kanssa me