niin vaikeata, mutta
taellae kertaa haen naeki haenessae erikoisesti saeaeliae heraettaevaen,
tuskastuneen ja toivottoman mielialan.

--Niin, kyllae uskon ettae ne ovat hyvin raskaita,--sanoi
Nehljudof.--Mutta miksi te sitten taeytaette naeitae velvollisuuksia?

--Ei ole varoja, olen perheellinen.

--Mutta jos teille on raskasta...

--No, tiedaettekoes, toiselta puolen--tuleehan sitae kuitenkin voimiensa
mukaan hyoetyaekin tuottaneeksi, lieventaeneeksi, missae mahdollista. Joku
toinen minun asemassani menettelisi ihan toisin. Se on helppo sanoa: yli
kaksi tuhatta ihmistae, mutta mimmoisia ihmisiae! Siinae taeytyy tietaeae
kuinka suoriutua. Ovat nekin sentaeaen ihmisiae, taeytyy niitae surkutella.
Mutta eipaehaen voi paeaestaeae heitae valloilleenkaan.--Tirehtoeoeri alkoi
kertoa aeskeisestae kahakasta vankien kesken, joka oli paeaettynyt
miestappoon.

Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa.

Nehljudof naeki Maslovan ovessa silloin kuin taemae ei vielae ollut
huomannut tirehtoeoeriae. Haenen kasvonsa olivat punaset. Haen tuli
reippaasti vartijan peraessae ja keikuttaen paeaetaensae herkeaemaettae hymyili.
Naehtyaeaen tirehtoeoerin haen katsoi saeikaehtyneenae taehaen, mutta ojentautui
kohta ja reippaasti ja iloisesti kaeaentyi Nehljudofin puoleen.

--Hyvaeae paeivaeae,--sanoi haen venyttaeen viimeistae sanaa ja hymyillen; ja
pudisti voimakkaasti Nehljudofin kaettae, aivan toisin kuin sinae kertana.

--Olen taessae tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi,--sanoi
Nehljudof vaehaen ihmetellen sitae reipasta ryhtiae, jolla toinen oli haentae
tervehtinyt.--Asianajaja on pannut taemaen anomuksen kokoon, ja se on nyt
allekirjoitettava ja sitten me laehetaemme sen Pietariin.

--Mitaes siinae muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on
luvallista,--sanoi haen siristaeen toista silmaeaensae ja hymyillen.
Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli poeydaen luo.

--Saako taessae kirjoittaa?--kysyi haen tirehtoeoeriltae.

--Tule taenne, istu,--sanoi tirehtoeoeri:--tuoss' on sinulle kynae. Osaatko
kirjoittaa?

--On joskus osattu,--sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa
ja hihansa, istui poeydaen aeaereen, tarttui koempeloesti pienellae,
tarmokkaalla kaedellaeaen kynaeaen ja purskahtaen nauruun katsahti
Nehljudofiin.

Nehljudof osotti haenelle mitae ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti
kastaen kynaeae ja pudistaen sitae mustepullossa haen kirjoitti nimensa