e.

--Vielaekoe tarvitaan muuta?--kysyi haen katsoen vuoroin Nehljudofiin ja
vuoroin tirehtoeoeriin ja asettaen kynaen milloin mustepulloon milloin
paperille.

--Minulla olisi jotain teille sanottavaa,--sanoi Nehljudof ottaen haenen
kaedestaeaen kynaen.

--Sanokaa pois sitten,--sanoi Maslova ja yhtaekkiae muuttui totiseksi
ikaeaenkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai haentae olisi ruvennut
nukuttamaan.

Tirehtoeoeri nousi yloes ja laeksi huoneesta, ja Nehljudof jaei Maslovan
kanssa kahden kesken.

XLVIII.

Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle
tuonnemmaksi poeydaestae. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki. Haen
oli kaiken aikaa moittinut itseaensae siitae, ettei ollut siinae ensi
naekemaessae sanonut paeaeasiata haenelle, nimittaein menevaensae naimisiin haenen
kanssaan, ja oli nyt lujasti paeaettaenyt sen tehdae. Maslova istui toisella
puolella poeytaeae, Nehljudof istui vastapaeaetae haentae toisella. Huoneessa
oli valoisa, ja Nehljudof naeki ensi kerran selvaesti, lyhyen vaelimatkan
paeaestae, haenen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien
turpeuden. Ja vielae enemmaen kuin ennen rupesi Maslova haentae
saeaelittaemaeaen.

Nojautuen poeytaeae vasten niin ettei haenen puheensa kuuluisi juutalaisen
muotoiselle, harmaapartaiselle vartijalle, vaan ainoastaan Maslovalle,
sanoi haen:

--Jos taestae paperista ei ole apua, niin kirjoitamme anomuksen
Keisarilliselle Majesteetille. Teemme kaikki, mikae on mahdollista.

--Kun olisi ollut jo ennen hommata hyvae asianajaja...--keskeytti Maslova
haenet.--Se minun puolustajani, mikae lie ollut hoeperoe. Haen puhui vaan
minulle komplimangeja,--sanoi haen ja rupesi nauramaan.--Kunpa silloin
olisivat tienneet ettae minae olen teidaen tuttavanne, kyllae olisi toisin
kaeynyt. Mutta nyt? He ajattelevat ettae kaikki ovat samallaisia varkaita.

"Kuinka kummallinen haen on taellae kertaa",--ajatteli Nehljudof ja aikoi
juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan.

--Niin, kuulkaapas. Siellae meillae on eraes semmoinen mummo, ettae
tiedaettekoes kaikki oikein ihmettelevaet. Semmoinen merkillisen hyvae
mummo, ja haen istuu syyttoemaesti, ja haen, ja poika, ja kaikki tietaevaet
ettae he ovat syyttoemaet, mutta heitae on syytetty siitae ettae ovat
sytyttaeneet tulipalon, ja nyt ne istuvat. Haen naehkaeaes sai kuulla ettae
minae olen tuttu teidaen kanssanne,--sanoi Maslova pyoeritellen paeaetaeaen ja
katsahdellen