sen oven kautta samallaiseen huoneeseen
naisosastoa varten.

Taemae huone oli samoin kuin miesosastossa jaettu kahdella verkolla
kolmeen osaan, mutta se oli paljoa pienempi ja siinae oli vaehemmaen sekae
kaeymaevieraita ettae vankeja; ainoastaan huuto ja melu oli yhtae suuri kuin
miesosastossakin. Paeaellysmiehet kaevivaet samalla tavalla verkkojen
vaelissae. Paeaellystoenae oli taeaellae vartijanainen virkapuvussa, virkanauhat
hihoissa sinisine palteineen ja voeineen. Ja samaten kuin miesosastossa
olivat taeaellaekin ihmiset molemmilta puolilta painautuneet verkkoihin:
taeltae puolelta kaupungin asukkaita erilaisissa puvuissaan, tuolta
puolelta naisvankeja, mitkae valkeissa mitkae omissa puvuissa. Koko verkko
oli taeynnaensae ihmisiae. Jotkut kohosivat varpaillensa voidakseen tulla
toisten paeiden ylitse kuulluiksi, toiset istuivat permannolla puhellen
keskenaensae.

Huomattavin kaikista naisvangeista sekae ihmeellisen huutonsa ettae
naekoensae puolesta oli poerhoetukkainen laiha mustalaisvanki. Haenellae oli
huivi laskeutunut kiharaiselta tukalta, ja haen seisoi melkein keskellae
huonetta verkon toisella puolella pylvaeaen luona, ja tehden nopeita
liikkeitae huusi jotakin mustalaiselle, jolla oli sininen takki, hyvin
alhaalta ja kireaelle vyoetettynae. Mustalaisen rinnalle oli lattialle
istuutunut sotamies juttelemaan naisvangin kanssa. Sitten seisoi nojaten
verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot
punasina, naehtaevaesti tuskin voiden hillitae kyyneleitaensae. Haenen
kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen haentae kirkkain
sinisin silmin. Se oli Fedosja ja haenen miehensae. Heidaen vieressaeaen
seisoi ryysyinen mies jutellen leveaenaamaisen, poerroeisen naisen kanssa;
sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen,--ja kutakin
vastapaeaetae naisvanki. Naeiden joukossa ei Maslovaa ollut. Mutta vankien
takana tuolla puolen seisoi vielae yksi nainen, ja Nehljudof heti arvasi,
ettae se oli haen, ja heti tunsi kuinka haenen sydaemmensae alkoi kovemmin
sykkiae ja kuinka haenen hengityksensae pysaehtyi. Ratkaiseva hetki laeheni.
Nehljudof tuli verkon luo ja tunsi haenet varmaan. Maslova seisoi
sinisilmaeisen Fedosjan takana ja hymyillen kuunteli mitae taemae puhui. Haen
ei ollut mekossa kuten toissapaeivaenae, vaan valkoisessa roeijyssae, joka
oli kiristetty vyoellae ja kohosi korkealle rinnan kohdalla. Huivin alta
naekyi kuten oikeudessakin mustat kiharat.

"Kohta se