ieheltae,--sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista
vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla.

Sillaevaelin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan
suuret, pienellae luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli
vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimaeinen vartija
ilmoitti nyt kaevijaein vastaanoton alkaneeksi. Vahtisotamies vaeistyi ja
kaikki kaevijaet, aivan kuin olisivat pelaenneet myoehaestyvaensae,
suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden.
Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kaevijoeitae senmukaan kuin naemae
menivaet haenen ohitsensa, laskien aeaeneensae: 16, 17 j.n.e. Toinen vartija,
rakennuksen sisaepuolelta, koskettaen jokaista kaedellaeaen, samalla tavalla
luki seuraavalle ovelle kulkevia, ettae ulospaeaestettaeessae voisi verrata
lukuja, niin ettei yksikaeaen kaevijoeistae jaeisi vankilaan eikae yksikaeaen
vangituista paeaesisi ulos. Katsomatta kuka haenen ohitsensa kulki, sipasi
vartija kaedellaeaen Nehljudofiakin selkaeaen, ja tuo kaedenkosketus ensi
aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missae
tarkoituksessa haen oli tullut, haentae haevetti taemae tyytymaettoemyyden ja
loukkaantumisen tunne.

Ensimaeinen huone vankilaovien sisaepuolella oli suuri holvihuone
rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa. Sitae sanottiin
kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof naeki sen
seinaekomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan.

"Mitaehaen varten taemaekin on taessae?"--ajatteli haen, ehdottomasti ajatellen
Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikae vangittujen yhteydessae.

Nehljudof kulki verkalleen, paeaestaeen ohitsensa kiirehtaeviae
kaeymaevieraita. Haen tunsi sekasin sekae kauhua niihin pahantekijoeihin,
jotka olivat taenne suljetut, saeaeliae niihin syyttoemiin, jotka, kuten
eilinen poika ja Katjusha, olivat pakoitetut taeaellae olemaan, ja pelkoa
ja liikutusta sen tapaamisen johdosta, joka oli edessae. Tultua
ensimaeisen huoneen laepi, sen toisessa paeaessae, vartija murahti jotakin.
Mutta Nehljudof oli vaipuneena ajatuksiinsa eikae sitae huomannut, vaan
meni minne useimmat kaeymaevieraat menivaet, siis mies- eikae naisosastoon
paein, kuten olisi pitaenyt.

Paeaestettyaeaen kiirehtijaet ohitsensa haen tuli viimeisenae tapaamispaikaksi
maeaeraettyyn huoneeseen. Avattuaan oven haemmaestytti haentae ensiksi korvia
huumaava, yhtenaeinen, sadoista huutavista ihmisaeaenistae syntyvae pauhu.
Vasta paeaestyaeaen la