ainoastaan vielae
sitkeaemmin kuin pappi, sillae haen oli kokonaan unohtanut mikae
asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, ettae
ehtoollisviinistae, sielumessusta, rukoushetkistae, kiitosrukouksesta
laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli maeaeraetty
rahasumma, jota todelliset kristityt mielellaeaen maksavat, ja sen taehden
haen kiljuikin: "armahda, armahda meit'", ja lauloi ja luki, mitae oli
maeaeraetty, yhtaelaeisellae varmuudella taemaen vaelttaemaettoemyyteen, kuin millae
ihmiset myoevaet halkoja, jauhoja, perunoita. Tirehtoeoeri ja vartijat
puolestaan, vaikkeivaet olleet koskaan tienneet eivaetkae ottaneet selvaeae
naeiden uskonkappalten sisaellyksestae eivaetkae siitae, mitae nuo kaikki
kirkolliset temput merkitsivaet,--uskoivat, ettae vaelttaemaettae oli
uskominen taehaen uskoon, koskapa korkea esivalta ja itse keisarikin
siihen uskoo. Paitsi sitae he, vaikka haemaeraestikin (he eivaet mitenkaeaen
olisi voineet selittaeae miten se oikeastaan tapahtui), tunsivat, ettae
taemae usko oikeutti heidaen julman virkansa. Ilman taetae uskontoa heidaen
olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin kaeyttaeae kaikkia voimiansa
ihmisten raeaekkaeaemiseen, kuten he nyt aivan hyvaellae omalla tunnolla
tekivaet. Tirehtoeoeri oli niin hyvaenluontoinen ihminen, ettei haen
mitenkaeaen olisi voinut viettaeae taemmoeistae elaemaeae tuntematta kannatusta
taestae uskonnosta. Ja sentaehden haen seisoi liikahtamatta, suorana,
kumarteli hartaasti ja teki ristinmerkkiae, koetti tulla liikutetuksi kun
laulettiin: "Oi kerubiimit", ja, kun lapset vietiin herranehtoolliselle,
haen astui esille ja omakaetisesti nosti syliinsae pojan, jolle sakramentti
annettiin.

Enimmaet vangeista, lukuunottamatta niitae ani harvoja, jotka selvaeaen
ymmaersivaet koko sen eksytyksen, minkae alaiseksi taehaen uskontoon uskojat
joutuivat, ja jotka sentaehden sydaemmessaeaen sitae nauroivat, enimmaet
uskoivat, ettae noissa kullatuissa jumalankuvissa, kynttiloeissae,
maljoissa, messukaapuissa, risteissae, kaesittaemaettoemien sanain
toistamisissa piili jokin salaperaeinen voima, jonka avulla voi hankkia
suuria etuja taessae ja tulevassa elaemaessae.

Naein uskoi Maslovakin. Haen kuten muutkin koki jumalanpalveluksen
kestaeessae hartauden ja ikaevaen sekaista tunnetta. Alussa haen seisoi
joukon keskellae, aitauksen takana, eikae voinut naehdae muita kuin
kumppanejansa; mutta kun ehtoollisvieraat olivat siirtyneet eteenp