aein,
tuli haenkin esille, ja haenkin naeki tirehtoeoerin, ja taemaen ja vartijain
vaelillae vaaleapartaisen valkotukkaisen ukon,--Fedosjan miehen, joka
pysaehtynein silmin katseli vaimoonsa.--Maslova alkoi laulun aikana
tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiae
ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivaet.

XLI.

Nehljudof oli laehtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi
vielae maalais-aeijae ja kummallisella aeaenellae huuteli:

--Maitoa, maitoa, maitoa!

Eilisiltana oli tullut ensimaeinen laemmin kevaetsade. Kaikkialla missae ei
ollut kivitystae oli ruoho alkanut aekkiae vihertaeae; koivut vihersivaet
puutarhoissa, ja tuomet ja poppelit suoristelivat pitkiae, hyvaenhajuisia
lehtiaensae, puodeissa ja asuinrakennuksissa otettiin pois talvi-ikkunoita
ja pestiin laseja. Romutavarain torilla, jonka ohi Nehljudofin oli
ajaminen, kiehui riviin rakettujen puotitelttain edessae taaja
vaekijoukko, kulki ryysyisiae miehiae, kantaen kainalossaan saappaita, ja
olan yli heitettynae liivejae ja silitettyjae housuja.

Ravintolan luona tungeksi tehtaistansa vapautuneita tyoemiehiae puhtaissa
alusliiveissae ja kiilloitetuissa saappaissa, ja naisia kirkkaanvaerisissae
silkkihuiveissa ja helmillae koristetuissa palttoissa. Poliisit keltasine
pistoolinuorineen seisoskelivat paikoillansa vaanien epaejaerjestyksiae,
jotka olisivat voineet karkoittaa heidaen painavan ikaevaensae. Bulevardin
kaeytaevillae ja vasta viherioeityneillae penkereillae juoksenteli leikkiviae
pienokaisia ja koiria, ja iloiset lapsenhoitajat juttelivat keskenaensae
toisesta penkistae toiseen.

Kivikaduilla, jotka vasemmalla, varjon puolella, olivat vielae viileitae
ja kosteina, ja vasta keskellae kuivuneet, jyskyttelivaet herkeaemaettae
kuorma-ajurien raskaat ajopelit, raemisivaet issikkain roskat ja helisivaet
raitiovaunut. Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta
soinnista ja kumahtelemisesta, millae ihmisiae kutsuttiin laesnaeolemaan
samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja
juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon.

Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan
kaeaenteeseen, josta mentiin vankilaan.

Joukko miehiae ja naisia, enimmillae myttynen kaedessae, seisoi taessae
kaeaenteessae, noin sadan askeleen paeaessae vankilasta. Oikealla oli
mataloita puurakennuksia, vasemmalla kaksikerroksinen talo kylttinensae.
Itse mahdot