lvimmillae sanoilla kieltaenyt
ihmisiae kutsumasta toisia ihmisiae opettajikseen, kieltaenyt rukoilemasta
temppeleissae ja kaeskenyt jokaisen rukoilemaan yksinaeisyydessae, kieltaenyt
itse temppelitkin, sanoen tulleensa hajoittamaan niitae, kaeskien
rukoilemaan hengessae ja totuudessa eikae temppeleissae; ja kieltaenyt ennen
kaikkea paitsi tuomitsemasta ihmisiae ja pitaemaestae heitae teljettyinae,
paitsi kiduttamasta, haepaeisemaestae, mestaamasta heitae, kuten taeaellae
tehtiin, vielae harjoittamasta minkaeaenlaista vaekivaltaa ihmisiae vastaan,
ilmoittaen tulleensa vangituita vapauteen saattamaan.

Ei kenenkaeaen laesnaeolijan mieleen juolahtanut, ettae kaikki, mitae taeaellae
tehtiin, oli suurinta herjausta ja pilkkaa sille samalle Jeesukselle,
jonka nimessae kaikkea taetae tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen,
ettae tuo kullattu risti emalji-medaljonkinensa, jonka pappi oli tuonut
esiin ihmisten suudeltavaksi, kuvasi sitae hirsipuuta, johon Kristus oli
hirtetty juuri sen vuoksi, ettae oli kieltaenyt kaiken sen, mitae taeaellae
nyt haenen omassa nimessaeaen tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen,
ettae ne papit, jotka luulevat leivaen ja viinin muodossa syoevaensae
Kristuksen ruumista ja verta, todella syoevaetkin haenen ruumistansa ja
juovat haenen vertansa, mutta eivaet palasissa eivaetkae viinissae, vaan
sillae, ettae pahentavat "niitae pienimpiae", joiden kaltaiseksi Kristus oli
itsensae tehnyt, vielaepae riistaevaet naeiltae korkeimman hyvaen ja saattavat
heidaet kovimpiin kaersimyksiin, himmentaeessaeaen ihmisiltae sen onnen
ilmoitusta, jonka haen oli heille tuonut.

Pappi teki rauhallisella omallatunnolla kaikkea mitae teki sentaehden,
ettae oli lapsuudestaan asti kasvatettu siinae uskossa, ettae taemae oli
ainoa totinen uskonto, johon ovat uskoneet kaikki ennen elaeneet pyhaet
ihmiset ja johon nyt uskoo sekae henkinen ettae maallinen esivalta. Haen ei
tosin uskonut siihen, ettae leipae olisi muuttunut ruumiiksi, ettae
sielulle olisi hyoedyksi sanojen laverteleminen, tai ettae haen olisi
todella syoenyt palasen Jumalasta,--siihenhaen oli mahdoton uskoa,--vaan
haen uskoi, ettae tuohon uskontoon taeytyy uskoa. Mikae ennen kaikkea
vakuutti haentae uskossansa, oli se, ettae taemaen uskonnon vaatimusten
taeyttaemisestae haen jo 18 vuoden aikana oli nauttinut niitae tuloja, joilla
elaetti perhettaensae, kouluutti poikaansa lyseossa ja tytaertaensae
hengellisessae opistossa. Samoin uskoi myoeskin lukkari,