man partaa, pienet viikset
vaan huulilla ja lyhyet hiukset tuuheina kiharoina paeaessae, jota vastoin
Nehljudof nyt oli ikaemiehenae, partasuuna,--vaan enemmaenkin senvuoksi,
ettei haen milloinkaan Nehljudofia ajatellut. Haen oli haudannut kaikki
muistonsa silloisista asioista Nehljudofin kanssa, haudannut sinae
hirveaenae, pimeaenae yoenae, jolloin Nehljudof oli palannut sotakentaeltae
poikkeamatta taetien luo.

Ennen taetae yoetae, kun Katjushassa vielae asui toivo ettae Nehljudof
poikkeisi, ei haenelle ollenkaan ollut vaivaksi se lapsi, jota haen kantoi
sydaemmensae alla, vaan haen paeinvastoin tunsi kummallista hellyyttae taemaen
pehmeisiin ja joskus aekillisiin liikkeisiin itsessaensae. Mutta taestae
yoestae laehtien kaikki muuttui. Ja vastainen lapsikin oli vaan
vastukseksi.

Taedit odottivat Nehljudofia, olivat pyytaeneet haentae poikkeamaan, vaan
haen oli saehkoeittaenyt ettei tulisi, koska haenen piti muka olla
maeaeraeaikana Pietarissa. Saatuaan taemaen tietaeae Katjusha paeaetti laehteae
asemalle tavatakseen haenet. Junan oli kulkeminen aseman ohitse kello 2
aikaan yoellae. Katjusha auttoi neidit makuulle ja saatuaan puolellensa
kyoekkipiian tyttaeren, pienen Mashkan, veti jalkaansa vanhat kengaet,
heitti huivin yllensae, kokosi liepeensae ja juoksi asemalle.

Oli pimeae, syksyinen, sateinen ja tuulinen yoe. Sade milloin tuli alas
suurina, laempiminae pisaroina, milloin taas taukosi. Maassa jalkojen alla
ei naekynyt tietae, mutta metsaessae oli mustaa kuin uunin pesaessae, ja
Katjusha, vaikka tunsikin hyvaesti tien, eksyi siitae metsaessae, joutuen
vihdoin pienemmaelle pysaekille, missae juna viipyi ainoastaan kolme
minuuttia, eikae ennaettaenyt hyvaeaen aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta
toisen soiton jaelkeen. Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, naeki
Katjusha haenet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Taessae vaunussa oli
erittaein kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapaeaetae
toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku poeydaellae ikkunan
vieressae paloivat paksuiksi juosseet kynttilaet. Nehljudof istui
pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin kaesinojan
paeaellae, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti
haenet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kaedellaeaen ikkunaan. Mutta
juuri silloin kuului kolmas soitto ja juna laehti hitaasti liikkeelle,
ensin taaksepaein, mutta sitten alkoivat vaunut nytkaehtaeen toinen
toisensa jaelkeen lii