kkua eteenpaein. Toinen pelaajista nousi kortit
kaedessae yloes ja katsoi ulos. Katjusha koputti vielae kerran ja pani
kasvonsa ikkunaa vasten. Silloin nytkaehti sekin vaunu, jonka luona haen
seisoi ja laehti liikkeelle. Haen laeksi kulkemaan rinnan, katsoen yhae
ikkunaan. Upseeri aikoi paeaestaeae ikkunan alas, vaan ei mitenkaeaen voinut.
Nehljudof nousi ja tyoennettyaeaen upseerin syrjaeaen, alkoi itse sitae
aukaista. Juna lisaesi vauhtia, niin ettae Katjushan oli kulkeminen
nopeasti. Juna laeksi vielaekin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta
samassa konduktoeoeri tyoensi Katjushan syrjaeaen ja hyppaesi vaunuun.
Katjusha jaei jaelkeen, vaan juoksi kuitenkin yhae pitkin asemasillan
maerkiae lautoja, kunnes asemasilta paeaettyi ja haen oli menemaeisillaeaen
nurin juostessaan astuimia alas. Haen juoksi, mutta ensi luokan vaunu oli
jo kaukana haenen edellaeaen. Haenen ohitsensa vierivaet toisen luokan
vaunut, sitten kiitivaet kolmannen luokan vaunut, vaan haen sittenkin
juoksi. Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut haenen
ohitsensa, oli haen jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui
tuulen pyoerteeseen, joka kiskoi irti huivia haenen paeaestaeaen ja kietoi
toiselta puolelta tiukkaan hameen haenen juoksevien jalkojensa ympaeri.
Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta haen yhae vaan juoksi.

--Taeti Katariina!--huusi tyttoenen tuskin pysyen haenen
jaeljessaeaen:--hukkasitte huivinne!

Katjusha pysaehtyi ja heittaeen paeaensae taaksepaein ja tarttuen siihen
kaesillaeaen purskahti itkuun.

--Mennyt!--huusi haen.

"Haen istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiae,
juopi,--mutta minae seison ja itken taessae liassa, pimeaessae, sateessa ja
tuulessa",--ajatteli Katjusha itseksensae, istui maahan ja alkoi niin
kovasti itkeae, ettae tyttoe saeikaehti ja tarttui kaesin haenen maerkiin
vaatteisiinsa.

--Taeti, taeti, mennaeaen kotiin!

"Hyppaeaen junan alle ja siihen loppuu kaikki",--ajatteli sillae vaelin
Katjusha vastaamatta tytoelle.

Haen paeaetti naein tehdae. Mutta samassa, kuten kaey aina ensi hetkenae
mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi--Nehljudofin lapsi, joka oli
haenessae, aekkiae hytkaehti, kopautti itseaensae, sitten ojentautui sulavasti
ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja teraevaellae. Ja yhtaekkiae
kaikki se, mikae oli Katjushaa vaivannut niin ettae naeytti mahdottomalta
enaeae elaeaekaeaen, kaikki viha Nehljudofia vastaan ja kaikki halu kostaa
haenelle vaikka