pa omalla kuolemallaan, kaikki tuo yhtaekkiae eteni pois.
Katjusha rauhoittui, nousi seisaalleen, laittoi vaatteensa
jaerjestykseen, pani huivin paeaehaensae ja laeksi kotiin paein.

Naeaentyneenae, maerkaenae, likasena haen palasi kotiin ja taestae paeivaestae
laehtien sai haenessae alkunsa henkinen kaeaenne, jonka johdosta haen tuli
siksi mikae nyt oli. Taemaen hirvittaevaen yoen peraestae haen lakkasi uskomasta
Jumalaan ja hyvaeaen. Ennen haen oli uskonut Jumalaan, niinkuin siihenkin
ettae muut ihmiset uskoivat Haeneen, mutta taemaen yoen jaelkeen haen tuli
vakuutetuksi, ettei kukaan usko, ja ettae kaikki mitae puhutaan Jumalasta
ja Haenen laistaan, on vaan turhaa petosta. Se, jota haen oli rakastanut
ja joka oli haentae rakastanut,--sen haen tiesi,--oli hylaennyt haenet ja
polkenut lokaan haenen tunteensa. Ja se ihminen oli kuitenkin paras
kaikista, joita haen tunsi; muut olivat vielae taetaekin huonommat. Ja
kaikki, mitae haenelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan
vahvistanut taetae asiaa. Nehljudofin taetit, jumaliset mummot olivat haenet
kartoittaneet, kun haen ei enaeae yhtae hyvin kuin ennen voinut palvella
heitae. Kaikki ihmiset joiden kanssa haen oli tullut tekemisiin,--naiset,
olivat koettaneet haenen kauttaan saada rahoja,--miehet, alkaen vanhasta
poliisista vanginvartijoihin saakka, katsoivat haeneen niinkuin johonkin
huvituksen esineeseen. Eikae kukaan koko maailmassa tahtonut muusta
tietaeae. Taessae oli haenet varmistanut vielae enemmaen vanha kirjailija,
jonka haen oli yhdyttaenyt vapaan elaemaensae toisena vuotena. Kirjailija oli
suoraan niin puhunutkin haenelle, ettae juuri siinae,--haen sanoi sitae
runoudeksi, ja estetiikaksi,--olikin ihmisen koko onni.

Kaikki elivaet vaan itseaensae varten, omaa nautintoansa varten, ja kaikki
sanat Jumalasta ja hyvaestae olivat vaan petosta. Jos joskus tulikin
puheeksi kysymys miksi maailmassa kaikki on tehty niin pahaksi, ettae
kaikki tekevaet toinen toisilleen vaeaeryyttae ja kaikki saavat kaersiae, piti
vaan olla ajattelematta taetae asiaa. Jos tuli ikaevae--piti ottaa paperossi
tai juoda, tai mikae oli vielae parempi, rakastella miestae,--ja ikaevae
haeipyi.

XXXVIII.

Seuraavana paeivaenae, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan
naisosaston kaeytaevaessae kuului tavanmukainen vihellys, heraetti valveilla
oleva Korabljova Maslovan.

"Siperialainen", ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiaensae ja
vastenmielisesti hengittaeen itse