uuteen. Mutta se ei ollutkaan mitaeaen
lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen,
jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessae. Koko aikana
taemae _minae_ on nukkunut, enkae ole voinut kenenkaeaen kanssa keskustella.
Sen heraetti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa,
missae olin valamiehenae. Syytettyjen penkillae naein haenet, pettaemaeni
Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen vaeaerinkaesityksen ja minun
erehdykseni kautta haen tuomittiin Siperiaan. Olen juuri kaeynyt yleisen
syyttaejaen luona ja vankilassa. Minua ei paeaestetty haenen luoksensa, vaan
minae olen paeaettaenyt tehdae kaikki saadakseni naehdae haenet, katuakseni
haenen edessaeaen ja sovittaakseni syyllisyyteni vaikkapa naimisiin
menemisellae. Herra, auta minua. Minun on hyvin hyvae ja iloinen
ollakseni."

XXXVII.

Maslova ei voinut taenae yoenae pitkaeaen aikaan saada unta, vaan loikoi
silmaet auki ja, katsellen oveen, joka vaehae vaeliae jaei edestakasin
kulkevan lukkarin tyttaeren taakse, ajatteli.

Haen ajatteli ettei mitenkaeaen menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin
kanssa, Sahalinissa, vaan jaerjestaeisi asian jollakin muulla tavoin,
esimerkiksi paeaellikoen, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten
apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviae. "Kunhan ei vaan
laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa". Haen muisti millae silmillae
haenen puolustajansa oli haeneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli
katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan haenen
ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Haen muisteli kuinka vankilassa
haentae tapaamassa kaeynyt Berta oli haenelle kertonut, ettae se ylioppilas,
josta haen asuessaan Kitajevan luona oli pitaenyt, oli kaeynyt heidaen
luonansa, kysellyt haenestae ja ollut hyvin pahoillaan. Haen muisteli vielae
tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli taetae, muisti pakarimestarin,
joka oli kaeskenyt antaa haenelle yhden korvapuustin kaupanpaeaelliseksi.
Haen muisteli monia ihmisiae, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja
nuoruuttaan, mutta erittaeinkaeaen rakkauttaan Nehljudofiin ei haen
milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeaetae. Naemae muistot lepaesivaet
jossain kaukana koskemattomina haenen sydaemmessaeaen. Ei haen edes
unissaankaan koskaan naehnyt Nehljudofia. Aesken oikeudessa ei haen ollut
tuntenut Nehljudofia. Eikae niin paljon senvuoksi ettae viimeksi taetae
naehdessaeaen taemae oli ollut sotilaspuvussa, il