si siten
rikoksensa--, valtasi haenet omituinen, ylevae riemu ja kyyneleet nousivat
haenen silmiinsae.

XXXIV.

Tultuaan oikeuteen tapasi Nehljudof heti kaeytaevaessae eilisen
oikeudenpalvelijan ja tiedusteli taeltae: missae tuomitut vangit
saeilytetaeaen, ja keltae on saatava lupa niiden tapaamiseen?
Oikeudenpalvelija selitti, ettae vankeja saeilytettiin eri paikoissa, ja
ettae ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti
yleisestae syyttaejaestae.--"Minae sanon sitten itse ja saatan teidaet
istunnon jaelkeen. Syyttaejaeae ei vielae kuulukaan. Mutta sitten istunnon
jaelkeen. Nyt tehkaeae hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti."

Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittaeinkin nyt naeytti haenestae
surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen.

Haenen laehestyessae taetae huonetta olivat valamiehet jo menossa
istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla
kuin eilen oli syoenyt ja ryypaennyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin
vanhaa ystaevaeae. Pietari Gerasimovitsh ei heraettaenyt Nehljudofissa nyt
mitaeaen vihamielisiae tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa taehden.

Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa
eiliseen syytettyyn. "Oikeastaan,--ajatteli haen,--olisi eilen pitaenyt
istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa
syyllisyytensae". Mutta kun haen yhdessae muiden valamiesten kanssa astui
istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas "oikeus
laehestyy", taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas aeaenettoemyys, taas
valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit,
pappi,--niin silloin haen tunsi, ettae vaikka olisikin ollut
menetteleminen naein, ei haen olisi eilenkaeaen voinut rikkoa taetae
juhlallisuutta.

Valmistelut istuntoon olivat samat taenaeaen kuin eilenkin (paitsi
valamiesten vannotusta ja puheenjohtajan puhetta heille).

Taemaenpaeivaeinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyae, joka oli
heikonnaekoeinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa,
harmailla, verettoemillae kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia,
paljastetut miekat kaedessae. Haen istui yksinaensae syytettyjen penkillae ja
arasti katseli sisaeaentulevia. Taemae poika oli syytetty siitae, ettae oli
yhdessae toverinsa kanssa murtautunut lukittuun liiteriin ja anastanut
sieltae vanhoja lattiamattoja, arvoltaan 3 ruplaa 67 kopekkaa.
Syytekirjasta kaevi ilmi, ettae poliisi oli ottan