nassa teki
kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, haen
on valamiehenae, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotoeihin tuomittu
nainen, eli tyttoe, jonka haen sanojensa mukaan oli pettaenyt, ja nyt haen
tahtoo mennae naimisiin sen kanssa.

--No ihanko todella?

--Niin haen minulle sanoi, ja vielaepae jotenkin kummallisesti
kiihoittuneena.

--On jonkinlaista epaevakaisuutta, jotain epaenormaalia nykyisissae
nuorissa miehissae.

--Eipae tuo enaeae niin nuorikaan ole.

--No entae teidaen ylistaemaenne Ivashenko sitten, huh kuinka se
kyllaestyttaeae. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman
loppua.

--Niitae pitaeae yksinkertaisesti vaan keskeyttaeae, muutenhan ne ovat
varsinaisia jarruttajia.

XXXVI.

Yleisen syyttaejaen luota Nehljudof ajoi suoraan tutkintovankilaan. Mutta
tuli ilmi, ettei siellae mitaeaen Maslovaa ollut ja vankilan tirehtoeoeri
selitti Nehljudofille, ettae taemaen Maslovan pitaeisi olla vanhassa
siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne.

Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellae.

Vaelimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja
Nehljudof saapui sinne vasta illalla. Haen oli tulemassa taemaen suuren
synkaen rakennuksen ovelle, mutta vahtimies ei paeaestaenyt haentae, ja soitti
vaan kelloa. Soiton johdosta tuli yksi vartijoista. Nehljudof naeytti
paeaestoelippunsa, mutta vartija ei sanonut voivansa ilman tirehtoeoerin
lupaa paeaestaeae sisaelle. Nehljudof laeksi tirehtoeoerin luo. Jo noustessaan
rappusia myoeten kuuli haen ovien takaa pianolla soitettavan jotakin
monimutkaista bravuurikappaletta. Mutta kun sitten vihanen sisaepiika,
toinen silmae sidottuna, avasi haenelle oven, naemaet aeaenet paeaesivaet
huoneesta ikaeaenkuin valloilleen ja tainnuttivat haenen kuulonsa. Soitto
oli kyllaestyttaevae Lisztin rapsodia, joka tuli kyllae erinomaisesti
suoritetuksi, vaan ainoastaan eraeaeseen kohtaan asti. Taehaen kohtaan
paeaestyae toistettiin sama asia uudelleen. Nehljudof kysyi sidotulta
piialta oliko tirehtoeoeri kotona.

Piika sanoi ettae ei.

--Tuleeko haen pian?

Rapsodia pysaehtyi jaelleen ja jaelleen samalla loistolla ja melulla
pauhautui noiduttuun paikkaan asti.

--Minae menen kysymaeaen.

Ja piika laeksi.

Rapsodia oli juuri paeaessyt vauhtiinsa, kun se aekkiae ennen noiduttua
paikkaa keskeytyi ja kuului aeaeni:

--Sano haenelle ettei ole, ja ettei tulekaan. Haen on vieraissa, mitae
ihmettae n