on sittenkin
jaeaehtynyt,--sanoi Fedosja noutaen hyllyltae jalkariepuun kaeaerityn
laekkisen teekannun ja ruukun.

Juoma oli ihan kylmaeae ja maistui enemmaen laekiltae kuin teeltae, mutta
Maslova taeytti ruukun ja alkoi saerpiae korvapuustin palojen vaeliin.

--Siinae on sinullekin,--huusi haen lohkaisten palan korvapuustista ja
antaen sen pojalle, joka katseli haenen suuhunsa.

Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi
Korabljovalle ja Horoshafkalle. Naemaet kolme vankia muodostivat kopin
ylimystoen, koska heillae oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenaensae.

Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa
oikeudesta, matkien syyttaejaeae ja kaikkea sitae, mikae haentae oli siellae
erittaein kummastuttanut. Kummastuttanut oli haentae erittaeinkin se huomio,
ettae miehet kaikkialla missae haen vaan liikkui, juoksivat haenen
peraessaensae. Oikeudessa kaikki olivat haentae katsoneet,--kertoi haen,--ja
kaevivaet tahallaan yhtaemittaa vankien huoneessa.

--Saattomies itsekin sanoi: "sinua ne vaan kaeyvaet katsomassa." On
tulevinaan muka jotain taerkeaetae paperia hakemaan, missae,--missae, ja minae
naeen ihan selvaesti, ettei haen hae mitaeaen paperia, vaan ahmii silmillaensae
minua,--puhui Maslova hymyillen ja ikaeaenkuin kummissaan heilutellen
paeaetaensae.--On ne nekin taiteilijoita.

--No se nyt on aina niin,--tarttui puheeseen kopin vanhin, ja heti paeaesi
haenen laulava aeaenensae vauhtiin.--Niin ne ovat kuin kaerpaeset sokerin
kimpussa. Jos missae muualla niitae ei olisi, kyllae vaan siinae on. Sen
paremmasta eivaet tiedae...

--Mutta kyllaepae osaavat taeaellaekin,--keskeytti haentae Maslova.--Pulaan
jouduin taeaellaekin. Kohta kun oli paeaesty perille, saapui vankiroikka
asemahuoneelta. Ja naemaetkoes keraeaentyivaet ympaerilleni, etten ollut paeaestae
heistae. Onneksi tuli paeaellysmiehen apulainen ja ajoi heidaet pois. Yksi
kaevi niin kimppuuni, ettae tuskin osasin irtautua.

--Minkae naekoeinen?--kysyi Horoshafka.

--Mustahko, viiksien kanssa.

--Kyllae se sitten oli haen.

--Kuka haen?

--Ka, Stsheglof. Se joka aesken meni ohitse.

--Mikae ihmeen Stsheglof?

--Kyllaepae, kun ei Stsheglofia tunne! Stsheglof on kaksi kertaa karannut
Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllae haen pian taas laehtee. Haentae
pelkaeaevaet esimiehetkin,--puhui Horoshafka, joka vaelitteli kirjelappusia
vangeille ja sentaehden tiesi kaikki, mitae vankilassa tapahtui.--