tyksestae. Taemaen
myrkytysyrityksensae oli haen tehnyt heti miehelaeaen mentyaensae, johon oli
annettu 16 vuotiaana tyttoenae. Niinae kahdeksana kuukautena, joina haen,
otettuna holhouksen alaiseksi, odotteli tuomiotansa, ei haen ainoastaan
ollut sopinut miehensae kanssa, vaan vielaepae niin taehaen kiintynyt, ettae
oikeusjutun alkaessa he olivat elaeneet keskenaeaen niinkuin kaksi
parhainta ystaevaeae. Huolimatta siitae ettae mies ja appi-isae, ja
erittaeinkin haeneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin
haentae puolustaa, tuomittiin haen laehetettaevaeksi pakkotoeihin Siperiaan.
Hyvaeluontoinen, iloinen, usein hymyilevae Fedosja oli Maslovan
lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vielaepae piti velvollisuutenaan
pitaeae huolta taestae ja palvella haentae. Toimetonna istui lavitsalla vielae
kaksi naista: toinen oli noin neljaenkymmenen vuotias kalpeilla,
laihoilla kasvoilla; haen oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka
nyt oli laihtunut ja kalvistunut; haen piteli kaesissaeaen lasta ja imetti
sitae pitkaestae, valkoisesta rinnastaan. Haenen rikoksensa oli se, ettae kun
heidaen kylaestaeaen haettiin rekryyttisotamiestae, joka talonpoikain
mielestae oli laittomasti otettu, vaeki pysaehytti poliisin ja otti haeneltae
rekryytin pois. Taemae nainen oli laittomasti otetun nuorukaisen taeti ja
haen oli ensimaeisenae kaeynyt hevosen suitsiin, jolla rekryyttiae
kuljetettiin. Vielae istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan
ryppyinen, hyvaeluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkae kyttyraessae.
Taemae eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni
nelivuotista, lyhyeksi kerittyae, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista
ja nauruun menehtyvaeae poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan haenen
ohitsensa toistaen yhtae ja samaa: aehae etpae saanutkaan kiinni!

Taemae eukko, joka oli yhdessae taeysikaeisen poikansa kanssa syytetty
murhapoltosta, kaersi vankeusrangaistustansa pysyen mitae
hyvaenluontoisimpana. Haen suri vaan poikaansa, joka yhteen aikaan istui
vankeudessa, ja ennen kaikkea omaa ukkoansa, jonka haen pelkaesi joutuvan
kokonansa taeitten valtaan, sillae kun miniae oli laehtenyt pois, ei ollut
ketaeaen, joka olisi ukkoa pessyt.

Paitsi naeitae seitsemaeae seisoskeli vielae neljae naista avatun ikkunan
luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillae ja
huudoilla pitaeae puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen,
jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Y