alla alalla,
jyrkaesti ja aekkiae kaeaentyen seinaen kohdalla.

XXXI.

Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kaeaentyivaet
haeneen. Lukkarin tytaerkin pysaehtyi hetkeksi, katsahti kulmakarvojansa
nostaen sisaeaentulleeseen, vaikka tosin alkoikin heti taas mitaeaen
sanomatta astua suurilla, paeaettaevillae askeleillaan edestakasin;
Korabljova pisti neulan karkeaan kankaaseen ja katsoi kysyvaesti
lasisilmiensae yli Maslovaan.

--Aehaepaes! Tulit sittenkin takasin. Ja minae kun taessae juuri paeaettelin,
ettae kyllae he sinut vapauttavat,--sanoi haen kaeheaellae, matalalla, melkein
miehisellae aeaenellaeaen.--Eikoes mitae, kiinni panivat.

Haen otti lasit silmiltaeaen ja asetti ompeluksen viereensae lavitsalle.

--Me mummon kanssa ajattelimme, ettae ehkae paeaestaevaet heti menemaeaen.
Sellaistakin tapahtuu, sanoimme. Sattuu joskus ettae pistaevaet rahojakin
kaeteen,--alkoi heti laulavalla aeaenellaeaen kopin vanhimmaksi maeaeraetty
nainen.--Vai niin, vai niinkoe se nyt kaevikin. Emmepae siis arvanneetkaan.
Jumala naekyy tahtovan toisin,--puhui haen herkeaemaettae, hellaellae ja
sointuisalla aeaenellaensae.

--Jokohan tuomitsivat?--kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellae katsoen
Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillae silmillaeaen, ja koko haenen
iloinen, nuori naekoensae muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova
ei vastannut mitaeaen, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli
toinen paeaestae lukien, Korabljovan vieressae, ja istui lavitsan laudoille.

--Et naeemmae ole vielae syoenytkaeaen,--sanoi Fedosja nousten ja tullen
Maslovan luo.

Maslova vastaamatta mitaeaen asetti korvapuustit paeaenalukselle ja alkoi
riisuutua. Haen otti tomuisen mekon yltaeaen ja huivin kiharaisilta,
mustilta hiuksiltaan, ja istui.

Pojan kanssa lavitsain toisessa paeaessae leikkivae kyttyraeselkaeinen eukko
tuli myoeskin siihen ja pysaehtyi Maslovan eteen.

--Ts, ts, ts!--imasi haen kielellaensae suulakea vastaan saeaelivaesti
heilutellen paeaetaensae.

Poikanen tuli myoeskin eukon peraestae ja silmaet selaellaeaen, ylaehuuli
eteenpaein toeroettaevaenae tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli
tuonut. Naehtyaeaen kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen peraestae mitae
haenelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettaemaeaen ja haenen huulensa
vaeraehtelivaet. Vaan haen koetti pidaettaeae ja onnistuikin pidaettaeae niin
kauvan kuin ei eukko ja poika vielae olleet tulleet. Ny