ksi naeistae naisista, varkaudesta
rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan
ruumiin kanssa. Haenen kasvonsa, kaetensae ja avatusta kauluksesta
esiintyvae kaulansa olivat kellertaevaen valkoset, teerenpilkkujen
peittaemaet. Kaeheaellae aeaenellae haen kiljui ikkunasta haevyttoemiae sanoja
pihalle. Haenen vieressaensae seisoi kasvultaan kymmenvuotiaan tytoen
kokoinen mustahko, koempeloe vanki. Haenen selkaensae oli pitkae ja jalat
aivan lyhyet, kasvot olivat punaset, taeplaeiset, silmaet hyvin hajallaan,
huulet paksut ja lyhyet, niin etteivaet peittaeneet valkoisia,
ulospistaeviae hampaita. Vikistaeae hihittaeen haen nauroi sille, mikae
tapahtui ulkona. Taemae vanki, jota haenen keikailemisensa taehden sanottiin
Horoshafkaksi, kaunikiksi, oli syytetty varkaudesta ja murhapoltosta.
Heidaen takanansa seisoi hyvin likaisessa harmaassa paidassa surkean
naekoeinen, laiha, suonikas, suurimahainen, raskaudentilassa oleva nainen,
joka oli syytetty varastetun tavaran kaetkemisestae. Taemae nainen oli
vaiti, mutta kaiken aikaa hyvaeksyvaesti ja lempeaesti hymyili sille, mikae
tapahtui pihalla. Neljaes ikkunan aeaeressae seisovista oli
salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenlaentae, juureva maalaisvaimo hyvin
ulospistaevine silmineen ja hyvaentahtoisine kasvoineen. Taemae nainen oli
vanhan eukon kanssa leikkivaen pojan ja niinikaeaen haenen kanssansa
vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytoen aeiti, joita lapsia ei oltu
voitu jaettaeae yksikseen kotiin. Lasten aeiti katseli kuten muutkin
ikkunasta, mutta kutoi herkeaemaettae sukkaa ja rypisti paheksivasti
otsaansa sekae ummisti silmaensae siihen mitae ohikulkevat vangit pihalta
huusivat. Haenen seitsenvuotias tyttaerensae valkosine irrallaan olevine
hiuksinensa seisoi paitasillaan punatukkaisen naisen vieressae pidellen
pienellae, heikolla kaetoesellaeaen taemaen hameesta ja pysaehtynein silmin
kuunteli tarkasti niitae rivoja sanoja, joita mies- ja naisvangit
viskelivaet toinen toisilleen, sekae kuiskaili niitae itsekseen ikaeaenkuin
muistiin pannakseen. Kahdestoista naisvanki oli lukkarin tytaer, joka oli
upottanut kaivoon oman lapsensa. Taemae tyttoe oli pitkae ja solakka, haenen
hiuksensa olivat poerroeksissae lyhyen, paksun, ruskean letin ympaerillae,
silmaet olivat liikkumattomat ja esillepistaevaet. Haen ei pannut mitaeaen
huomiota siihen mitae haenen ympaerillaensae tapahtui, vaan kulki avojaloin
likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapa