esen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille.
(Bonifacius tulee)

BONIFACIUS. (Eriks.) Taessae pataljoonissa ei kohdella minua ansiotani
mukaan. Eikae siis tullut nytkaeaen saunoitusta. Peeveli! useinpa taessae
kyllae uhkaillaan, mutta harvoin paukkuu, ja siitaepae tuskittelee paksu
sydaemmein, vimmastelee, jaa, kasvaa, sen tunnen. Mutta nyt olkoon
paeaetetty: koska kaikki on sodan melske, niin taestae pois, pois toiseen
pataljooniin, jossa enemmin ruoskia kulutetaan. Sillae ihanata, kaeydae
kohisevassa metsaessae ja leikellae suoria paehkinaekeppiae koreaan kippuun
ja sitten, sitten niitae vinkutella! Mutta taessae, peeveli viekoeoen! taessae
saavat he rauhassa kuivata lipeekaloiksi. Taemae ei kaey laatuun,
Bonifacius. Pois toiseen pataljooniin, jossa sielus usein paeaesee
uiskentelemaan oikeaan elementtiinsae: ilma, jossa vitsa kiljuu. Jaa,
taessae minua ei kohdella ansiotani mukaan, minua, joka pidaetaen matkan
paeaessae alammaisen veitsen kuninkaan kurkusta. Haa! ilman minua ei
voittoa sodassa, ilman minua mailma niinkuin vaska uisakkaa loeis,
vikuroitsis kuin hurjapaeinen orhi. Mutta kiittaemaettoemyys, niin kuin
tiettaeaen, on taeaellae oikean ansion palkka.--Kaey komeroos, Bonifacius,
kaey komeroos katselemaan ihanata paehkinaekippuas, ja sydaemmes
lohdutukseksi nielkoeoen kitas korttelin pirunpihka-viinaa. (Menee)

Toinen Osa

(Sama paikka kuin ensimmaeisessae naeytoeksessae, ja sama kappaleen loppuun
asti. Timoteus ja Titus istuvat vielae vahteina, Maura toikan takana
lukien ja Mariana kutoen sukkaa.)

TIMOTEUS. Ja ette anna meille oltta, ryhevae muori?

MAURA. Ei ennen vahtituntinne paeaettymistae, ee-eh!

TIMOTEUS. Muorimme on kova, Titus.

TITUS. Koetetaan kaersiae, kumppanini. Eihaen paeivae niin pitkae, ettei yoe
peraessae.

TIMOTEUS. Pitkae on paeivae olla eroitettuna sydaemmensae parhaasta
ystaevaestae.

MAURA. Olvi sydaemmes paras ystaevae! No minun Jumalani, minun Jumalani!

TIMOTEUS. Paitsi yksi toinen, jonka kaetkenyt olen sydaemmeni
sisimmaeiseen karsinaan.

MAURA JA MARIANA. (Molemmat erikseen) Se on minae!

TIMOTEUS. No, muori, paeaestaekaeaet vaehaen suljetusta kultahelmeilevaestae
patamasta.

MAURA. Ee-eh!

TIMOTEUS. Haastel haenelle parhaaksemme, Mariana.

MARIANA. Sen tahdon tehdae.

TIMOTEUS. No, kuinka sanot?

MARIANA. Mun frouvani, heille elkaeaet antakaat tippaakaan; uskokaat
minua, se on heidaen parhaaksensa.

MAURA. Haasteleepa tuokin kerran viisa