ATRIK. Nouskaa yloes, kunnioitettava mummo; minae haepeen; nouskaat yloes.

KUNIGUNDA. En nouse, taessae viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan
naulitsis. Taessae viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman
sanan taessae murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin
on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen
toivon toi, ja taemae sana on armo.

PATRIK. (Lyoeden kaedellaeaen vasten otsaansa) Ah!

KUNIGUNDA. Minae varron, ystaevaeni vartovat, korkeuden sinertaevae vahvuus
vartoo, vartoo hengittaemaettae.

PATRIK. No niin: olkoon armo! Nouskaat yloes, korkeamielinen mummo. He
heh! (Suutelee Kunigundaa) He heh! Taellae suudelmalla vahvistan
lupaukseni. Kas niin.--Me olemme vihollisijanne; mutta taidatteko
sanoa, taidatteko sanoa, ettae kaeytaemme itseaemme teitae kohtaan kuin
viholliset? Hi hi hi!

KUNIGUNDA. Taivas, vuorita kerran haenen kiireensae kunnian loistavalla
kruunulla! (Menee. Eukot pyhkiilevaet silmiaensae)

MAURA. Elae kauvan, elae onnellisna, sae armas sielu!

1:N AeAeNI. Makea sankar!

2:N AeAeNI. Nimes maine pian ympaer mailmaa viekoeoen!

PATRIK. No no no; menkaeaet nyt vaan, menkaeaet nyt vaan.

3:S AeAeNI. Sae kunnian helmalapsi, rakkauden sydaemmellinen sulhanen!

PATRIK. He heh! Menkaeaet nyt, menkaeaet nyt.

TITUS. (Naisille, jotka katsovat sinnen taennen) Suur kiitost, eukot;
suur kiitost, paljon kiitoksia. (Kumartelee syvaeaen)

PATRIK. Ota kivaeaeris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin
sinae, Titus; sillae muistakaat, jos taestaelaehin vielae kerran saman
kompeen teette, ei loeydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan,
vaan vihani mustat ukkospilvet teidaet kaeaerii kierroksiinsa, nielee
teidaet. Sentaehden ottakaat vaari.

TITUS. Kyll' kyll'.

PATRIK. Te toiset myoes, ottakaat vaari.

SOTAMIEHET. Kyllae me sen teemme.

PATRIK. Niin, ja kuulkaat lupaukseni. Jos kerran vielae olven henki mun
leiriin jotain selkkausta saattaa, niin kuluessa kahdentoist pitkaen
tunnin ei tulkoon huulillenne taemaen nesteen pisarata. Se olkoon
tuomionne.--Mutta toivonpa teiltae kaikin tavoin oikeitten urosten
kaeytoestae, niin toivon ja olen taas taeydessae sovinnossa kanssanne, mun
toverini ja veljeni sodan verisellae kentaellae, ja mielin nyt tyhjentaeae
seurassanne iloisen maljan, tyhjentaeae sen pohjaan asti. (Tuopit
taeytetaeaen)

ANTON. Herra kapteeni piti eilen oivallisen puheen.

TOMMI. Vaiti vaiti!

PATRIK. (Seisten ol