saatat muuton vimmaan, mun saatat
vielae upottamaan kirkkaan miekkani oman maamieheni vereen. Heraey! No
pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu!
TOMMI. Tuoppi oltta heraettaekoeoen haenen.
PATRIK. Mitae sanot?
TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle haenen kyllae heraettaeae.
PATRIK. He heh! Vikkelae aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta
jumalanlahjaa. Vettae kaeyttaekaeaemme olven sijassa, puhdasta vettae.--Muori
siellae toikan takana, tuoppi vettae taenne. (Eraes sotamiehistae valaa
tuopillisen vettae Timoteuksen paeaehaen, joka heraeae pahalla marinalla,
nousee yloes pyristellen itseaensae. Patrik nauraa sydaemmellisesti ja
kauvan pidellen vatsaansa) Jaa, sinae junkkari. (Timoteus kyldraeae,
Patrik vastaa haentae, pannen kaksi sormea silmaensae juurelle) Niin niin,
mutta kivaeaeri pois ja rahi esiin. (Rahi vedetaeaen esiin)
MAURA. Armollinen, korkea herra!
PATRIK. Ole rauhassa, eukko, ole rauhassa. (Mestari Bonifacius,
punapartanen ja punatukkanen mies puettuna punasiin housuin,
samankarvaseen haennystakkiin ja hattuun, joka on tavattoman korkea ja
sokeritopin kaavanen, tulee vitsakippu kainalossa)
MAURA. Herra minun jumalani!
PATRIK. Kas taessae tulee mies, joka sankarlaumani pitaeae Herran
nuhteessa.--Onko sinulla hyviae vitsoja?
BONIFACIUS. Ihan tuoreita Thyringenin metsaestae.
PATRIK. Hyvae! Nyt tulet niitae kaeyttaemaeaen kuin mies; sillae taessae ei ole
leikki kaesissae.
BONIFACIUS. Missae on minun poikani?
PATRIK. Ota takki paeaeltaes, Timoteus, ja kumarru taenne. Sinae ensin,
Titus sitten.
TIMOTEUS. Armoo, kapteeni, armoo!
PATRIK. Ei, lapseni, ei.
MAURA. (Ryhtyen kapteeniin) Armollinen, korkeasti ylistettaevae herra,
teitae rukoilen heidaen puolestansa.
MARIANA. Hyvae kapteeni!
MAURA. Kunnioitettava herra!
PATRIK. No noo, muoriseni, nyt ei auta. Heidaen taeytyy saada; ei auta.
MAURA. (Kovalla aeaenellae) Ei, ei! Minae rukoilen. Taenne kaikki naiset
naapureista! Tulkaat, tulkaat! (Mariana poistuu kiireesti)
PATRIK. He heh! Turha puuha, pikku frouvani.--Kaeykaeaemme kaesiin,
Bonifacius.
BONIFACIUS. Takki pois ja taivu alas rahille, mies.
MAURA. Kapteeni kulta, kulta kapteeni!
PATRIK. Oikea mutta kova mies.
BONIFACIUS. Pois, muori!--Alas rahille, mies.
MAURA. Ah ei ei! (Hallitsee Timoteusta) Armahtakaat haentae ja
kumppaniansa tuolla. (Mariana ja seurassansa joukko naisia tulee ja
yhtyvaet rukoukseen, mikae torjuvilla koikkauksilla pidellen kiinni
|