teerattakoon
asia kapteenille."

PATRIK. Niin, "raportteerattakoon asia kapteenille". Taemae on saeaentoeni.
Ja "lipparia", se tahtoo sanoo, oltta ja viinaa sekaisin, ei ollenkaan
ole lupa nauttia. Mutta jos ei tarkka katsantoni erehdy, niin viittaapa
sun silmaes vaehaen sitae kohden.

TITUS. Ei, herra kapteeni, ei!

PATRIK. Sano, etkoe ole pistaenyt vaksiis vaehaen lipparia?

TITUS. Ei, ei!

PATRIK. Sopiihan sitae tutkistella. (Kumartaa itsensae alas asettaen
nenaensae laehelle Tituksen suuta). Puhalla raikkaasti. (Titus puhaltaa,
mutta kovin heikeesti ja pitkaeaen) Puhalla tuimemmin, sinae puukuva!--
(Lyoe jalkaansa) Tuimasti, hohauttaen! muuton laukee nyrkkini sun
kiireelles kuin rautamoukari. (Titus puhaltaa kolmannen kerran mutta
tuskin tuimemmin ensimmaeistae) Lipparista en kaey vannomaan, mutta oltta,
oltta sangen paljon, jaa, totisesti sangen paljon. Tunnusta kuinka
monta tuoppia.

TITUS. Kolme!

PATRIK. Haa!

TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sillae asia on sitae laatua, ettae
rasittaa minua itsepintainen koehae, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla
taittaan.

PATRIK. Miksi saatat itselles koehaeae, sinae kirottu mies? Miksi pinnaat
oltta kylmaenae naamaas? Miksi et laemmitae sitae? kysyn minae. Haa! kyllae
sun opetan. Miksi et laemmitae olttas? (Kaeaentyy Timoteusta kohden.) Ja
sinae (Ravistaa Timoteusta) Nouse yloes, lapseni. (Vetaeae miekkansa) Haa!
jos ei uni olis pyhae, niin, sankarkunniani nimessae! sun heti
laehettaeisin Karonin venoseen.

TOMMI. Sepae olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan.

PATRIK. Mitae sanot?

TOMMI. Sen haen olis ansainnut. Sotavartija nukkua!

PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! (Ravistelee Timoteusta) Nouse yloes,
lapseni. Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pitaeae saaman aika
rapsauksen.

MAURA. (Eriks.) Voi, mun sydaemmeni musertuu!

PATRIK. Viipymaettae nyt saattakaat taenne Mestari Bonifacius. (Yksi
sotamiehistae menee)

MAURA. (Eriks.) Jumal'avita! mitae jaksan nyt tahdon pyristellae vastaan.

ANTON. Kenties on taessae vielae anteeksantamuksen sijaa, herra
kapteenimme.

PATRIK. Ei yhtaeaen, pussikkani. Taellae retkellae olen anteiksi antanut jo
kolme kertaa Timoteukselle; ensi kerta Nuernbergissae, toinen ja kolmas
kerta Bambergissa; Titusta olen armahtanut kaksi reisua; ensin
Erlangenissae ja sitten Bambergissa, mutta nyt pitaeae heidaen molempaen
saada aika kropsun. (Ravistelee Timoteusta) Nouse yloes, lapseni. Haa,
sotavartija nukkua! Yloes, yloes! Mun