e, sanoi
kapteeni, valmiina Hinkin taehden lyoemaeaen rikki kaiken tulevaisuutensa.

Magda rupesi aeaenekkaeaesti nauramaan, sulki kaesillaeaen haenen suunsa ja
silittaeen haenen kasvojansa puhui liikutettuna:

--No niin, niin, sinae otat minut, ja tulet sitten minua hakemaan, minun
poikaseni, rakas, rakas,--mutta nyt minun taeytyy mennae vaehaen heidaen
luoksensa, ymmaerraethaen, taeytyyhaen sinunkin totella opettajia, no minun
taeytyy totella emaentaeae,--ja kun sinae sitten tulet, minun poikaseni, ehkae
sinulla on silloin jo pitkaet viikset taessae naein, niin, ja sinae otat
minut vyoetaeisistae ja minae olen sinun vaimosi, hieno ja hellae--juuri
niinkuin aesken taessae, kun et vielae tiennyt ... eikoe se ollut lysti?

--Mag-da! kuului salista kuin sadan miehen suusta.

Ja Magda nopeasti irtausi kapteenista, avasi ovenlukon ja pujahti
saliin, jossa seiniaetaerisyttaevae tervehdyskarjunta otti haenet vastaan.

Kun kapteeni pitkaen ajan kuluttua heraesi tunteittensa sekaisesta
huumeesta, naeki haen Hinkin seisovan kumarruksissa oven luona ja
tirkistaevaen avaimenreijaestae saliin, josta kuului huikeita huutoja ja
pianon raempytystae.

--Meinaavat ruveta tanssimaan,--sanoi Hinkki nostamatta paeaetaeaen lukolta.

--Tule pois, sanoi kapteeni. Haen oli ottanut paeaellystakin yllensae ja
suuren karvalakin paeaehaensae.

Hinkki sanoi: varro vaehaen. Ja jaei katsomaan.

Nyt alkoi salista kuulua kauheata tanssin toeminaeae, ettae lasit ja pullot
kilisivaet siinae huoneessa missae Hinkki ja kapteeni olivat. Lattiakin
hytkyi ja suuri koristeruukku ylhaeaellae vaatekaapin paeaellae jyskyi seinaeae
vasten.

--Maisteri on riisunut takkinsa, kertoi Hinkki,--ja menee kuin ajakka.
Naees, naees vaan! Noin pojat! Muista antaa Hannekselle 10, kun se kesaen
perhosista sinulle kirjottaa!

--Tule pois! sanoi kapteeni tuimasti.

--Ja, ai-ai sitae meidaenkin likkaa, jatkoi Hinkki,--kun nostaa hameitaan,
katos noin:

Hinkki rupesi matkimaan kapteenille Magdan tanssia. Pidellen kaesillaeaen
muka hameita mahan paeaellae haen hyppi yhdellae jalalla eteenpaein ja
toisella jalalla potki hurjasti ilmaan. Sitten meni vesissae suin taas
katsomaan avaimenreijaestae.

--Nyt potkii maisterikin, puheli haen sieltae. Varro sinae maisteri kulta,
kun me vaarin kanssa mynttiae ruvetaan lyoemaeaen, vielae se likka sinun
kaesistaesi ostetaan!

--Tule pois, sanon minae, huusi kapteeni.

--Varro, sanoi Hinkki, ja rupesi nyt keksimaeaen omiansa.