.

--Oletko sinae Hinkin morsian vai et? kysyi kapteeni. Haenen kulmakarvansa
olivat aina vaan yhtae koholla, silmaet yhtae pyoereinae ja kasvot yhtae
verettoeminae. Haen oli aivan selvinnyt.

Magda rupesi muka vetistelemaeaen,--sillae haen oli jo huomannut kapteenin
hellaen luonteen,--ja itki niin runsaasti, ettae nokea vuoti silmaeripsistae
haenen maalatuille poskilleen. Miksi ei haen mielellaeaenkin olisi Hinkin
morsiamena--valitteli Magda,--mutta kun Hinkki nyt haenen poloisen jaettaeae
ja menee merille, eikae kukaan, ei kukaan huoli haenestae enaeae. Hinkki
olisi jaettaenyt haenet Hannekselle, mutta ei Hanneskaan huoli, kun sai nyt
tietaeae haenen olevan porton kirjoissa. Voi, voi, minua onnetonta!

--Elae poraa, tyttoe, sanoi kapteeni karkeasti, joka merkitsi, ettae haentae
alkoi Magdan itku saeaelittaeae.--Missae on Hinkki? kyseli haen ja alkoi vihaa
puuskuen kaevellae ympaeri huonetta. Ettae se Hinkki olikaan haenet
taellaiseen soppaan johdattanut! Haen vihasi porttoloita ja porttoja
enemmaen kuin mitaeaen muuta. Ne inhottivat haentae, haen vihasi kaikkia,
jotka porttoloissa kaevivaet, ja nyt itse oli taeaellae ja kuuli seinaen takaa
oman opettajansa juopuneen aeaenen! Kapteenin tahtoi mennae paeae sekaisin,
vaikka haen olikin humalasta selvinnyt.

Samassa kuului salista tahtiin monen miehen yhtaikainen huuto:

--Mag-da!

Selvae oli, ettae he kaipasivat Magdaa sinne. Magda kavahtikin pystyyn ja
kuivasi pian kyyneleensae. Vaehaen ajan peraestae kuului taas yhteen aeaeneen,
mutta vielae kovemmin:

--Mag-da!

--Tulen, tulen, vastasi Magda.

--Et tarvitse mennae sinne, sanoi kapteeni.

Mutta Magda oli jo peilin luona ja nopeasti otti pois rannerenkaita ja
korvarenkaita sekae korjasi poskimaalausta, silmaeripsiae ja pani uutta
jauhoa ohimoille ja otsaan.

Taas tuli oven takaa hirmuisena karjuntana:

--Mag-da!

--Et saa mennae! toisti kapteeni.

--Ohoh, mitae sinae ajattelet, sanoi Magda riisuen haenen naehtensae
hamettaan,--ja mitae emaentaekin sanoisi! Taeytyy minun mennae, ennenkuin
oven saerkevaet.--Minae tulen, huusi haen.

--Elae mene, sanon minae.

--Otatko sinae minut? Et ota. Ja opettajaas sinaekin tottelet.--Magda otti
ylleen yoepuvun. Haenellae ei ollut nyt mitaeaen koristeita. Haen oli
valkosessa vaeljaessae yoenutussa yhtae kaunis, mutta ei yhtaeaen enaeae
vaelittaenyt olla hieno, sittenkuin kapteeni tiesi mikae haen oli.

--Jospa minae ottaisin sinut, niinkauan kuin Hinkki on merilla