eti kaersimaettoemyytensae ja alkoi rauhallisesti tehdae sitae
mitae lamaantunut, uupunut, laepitsensae epaerehellinen ruhtinatar Sofia
Vasiljevna haenelle kaeski.

--Tietysti Darwinin opissa on suuri maeaerae totuuttakin,--puhui Kolosof
viruen matalassa nojatuolissa ja katsellen unisin silmin ruhtinatar
Sofia Vasiljevnaan,--vaan haen menee sittenkin aeaerimmaeisyyksiin. Niin.

--Uskotteko te perinnoellisyyteen?--kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna
Nehljudofilta, kun taemaen sanattomuus alkoi haentae vaivata.

--Perinnoellisyyteenkoe?--kysyi puolestansa Nehljudof.--En, en
usko,--sanoi haen. Haenen ajatuksensa olivat taellae hetkellae kokonaan
vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistae
heraesivaet haenen mielikuvituksessaan. Vaekevaen, uljaan Filipin rinnalla,
jota haen ajatteli sopivana modellina taiteilijoille, kuvaili haen
Kolosofia paljaana, arbuusia muistuttavan mahansa kanssa, kaljuine
paeineen ja jaenteittoemine, piiskana roikkuvine kaesineen. Samalla lailla
kuvaili haen haemaeraesti mieleensae noita nyt silkillae ja sametilla
peitettyjae Sofia Vasiljevnan olkapaeitae, mimmoisina naemae olisivat
todellisuudessa, mutta taemae mielle oli liian hirvittaevae ja haen koetti
paeaestae siitae.

Sofia Vasiljevna mittasi haentae silmillaeaen.

--Mutta se on totta, Missihaen odottaa teitae,--sanoi haen,--menkaeaehaen nyt
haenen luoksensa, haen aikoi soittaa teille uuden kappaleen Griegiltae,--se
on sangen huvittava.

"Ei mistaeaen soittamisesta ole kysymystaekaeaen ollut. Valehtelet siinae vaan
suotta", ajatteli Nehljudof nousten yloes ja puristaen Sofia Vasiljevnan
laepikuultavaa, luista, sormuksilla taeytettyae kaettae.

Vierashuoneessa tapasi haenet Katariina Aleksejevna ja alkoi heti
keskustelun:

--Luulenpa ettae valamiehen tehtaevaet ovat teihin vaikuttaneet
masentavasti,--sanoi haen, kuten ainakin ranskaksi.

--Niin, suokaa anteeksi, olen nyt huonolla tuulella eikae minulla ole
oikeutta ikaevystyttaeae toisia,--sanoi Nehljudof.

--Miksi olette huonolla tuulella?

--Suokaa minun olla siitae puhumatta,--sanoi haen hattuansa hakien.

--Muistatteko kun vielae sanoitte, ettae aina taeytyy puhua totta ja kun
meille kaikille sanoitte semmoisia ankaria totuuksia. Miksi siis ette
nyt tahdo sanoa?--Muistatko Missi?--kaeaentyi Katariina Aleksejevna Missin
puoleen, joka juuri tuli huoneeseen heidaen luoksensa.

--Sentaehden, ettae se oli leikkiae--vastasi Nehljudof totisesti.--Leikillae
sa