a puhua. Mutta todellisuudessa me olemme niin huonoja, s.o. minae olen
niin huono, ettae minae ainakaan en saa puhua totta.

--Aelkaeae oikaisko, sanokaa pois, missae suhteessa me olemme niin
huonoja,--sanoi Katariina Aleksejevna leikkien sanoilla ja ikaeaenkuin
huomaamatta Nehljudofin totisuutta.

--Ei ole mitaeaen pahempaa kuin tunnustaa olevansa pahalla
tuulella,--sanoi Missi.--Minae on koskaan tunnusta sitae itselleni, ja
olenkin sentaehden aina hyvaellae tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni.
Koetetaan emmekoe saa karkoitetuksi tuota teidaen _mauvaise humeur_'iaenne.

Nehljudof tunsi samaa mitae arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellaeaen
ettae se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedae valjastettavaksi. Mutta
haenen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistae ruveta vetaemaeaen. Haen pyysi
anteeksi, ettae haenen oli laehteminen kotiin ja alkoi jaettaeae hyvaesti.
Missi pidaetti tavallista kauvemmin haenen kaettaeaen omassansa.

--Muistakaa, ettae se mikae on taerkeaetae teille on taerkeaetae myoes teidaen
ystaevillenne,--sanoi haen.--Tulettahan huomenna?

--Tuskinpa,--sanoi Nehljudof ja tuntien haepeaetae (haen ei itse tiennyt
omastako vai toisen puolesta), haen punastui ja laeksi kiireesti ulos.

--Mitae taemae merkitsee? _Comme cela m'intrigue,_ puhui Katariina
Aleksejevna, kun Nehljudof oli laehtenyt.--Minaepae otan kun otankin
asiasta selvaen. Se on varmaankin jokin _affaire d'amour propre, il est
tres susceptible, notre cher Mitja_.

--_Plutot une affaire d'amour sale,_--oli Missi sanoa, muttei sanonut ja
haen katseli eteensae aivan toisenlaisella, sammuneella katseella, kuin
oli ollut se jolla haen oli katsellut Nehljudofia. Mutta haen ei sanonut
Katariina Aleksejevnalle edes taetae vaehemmaen hienoa leikkiae ja sanoi
ainoastaan:--Kaikillahan meillae on sekae hyviae ettae huonoja paeiviae.

"Jokohan nyt taemaekin pettaeisi,--ajatteli haen.--Kaiken sen peraestae mikae
on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty haeneltae."

Jos Missin olisi ollut tekeminen selvaeae siitae, mitae haen tarkoitti
sanoilla: "kaiken sen peraestae mikae on ollut", ei haen olisi voinut sanoa
mitaeaen maeaeraettyae, ja kuitenkin haen ilman vaehintaekaeaen epaeilemistae tiesi,
ettae Nehljudof ei ollut antanut haenelle ainoastaan toivoa, vaan melkein
lupauksensakin. Kaikki taemae ei tosin ollut mitaeaen maeaeraettyjae sanoja,
vaan katsahduksia, hymyilyjae, viittauksia, vaikenemisia. Mutta Missi
kuitenkin piti haentae omanansa, ja ja