aalannut kuuluisa taiteilija. Aeiti
oli kuvattu mustaan samettipukuun rinta paljaana. Taiteilija oli
naehtaevaesti pannut erityistae huolta esittaeaeksensae rinnan, kahden rinnan
vaelyksen ja nuo sokaisevan kauniit olkapaeaet ja kaulan. Taemae oli nyt jo
aivan haevettaevaeae ja inhoittavaa. Kuvassa oli jotakin ilettaevaeae ja
herjaavaa, siinae, ettae aeiti oli kuvattu puolialastomana kaunottarena, ja
sitaekin enemmaen ilettaevaeae, kun juuri taessae samassa huoneessa kolme
kuukautta sitten oli sama nainen maannut kokoonkutistuneena kuin muumio,
ja taeyttaenyt kuitenkin ei ainoastaan koko huoneen vaan koko talonkin
tuskallisen raskaalla hajulla, jota ei voinut mitenkaeaen saada
poistetuksi. Nehljudof luuli nytkin vielae tuntevansa samaa hajua. Ja haen
muisti kuinka aeiti paeivaeae ennen kuolemaansa oli tarttunut haenen vahvaan,
valkoiseen kaeteensae omalla luisella, mustenevalla kaedellaeaen, katsahtanut
haentae silmiin ja sanonut: "Aelae tuomitse minua, Mitja, jos olen vaeaerin
menetellyt", ja kaersimyksestae sammuneihin silmiin oli noussut
kyyneleitae. "Kuinka ilettaevaeae!" sanoi Nehljudof itsekseen vielae kerran
katsahdettuaan puolalastomaan naiseen komeine marmorisine olkapaeineen ja
kaesineen, ja voitollisine hymyineen huulilla. Rinnan alastomuus kuvassa
muistutti haenen mieleensae toista nuorta naista, jonka haen oli aeskettaein
naehnyt samalla tavalla alastomana. Se oli Missi, joka oli keksinyt
tekosyyn kutsuakseen Nehljudofin illalla luokseen, tarkoituksella
naeyttaeytyae haenelle baalipuvussa, jossa haen aikoi esiintyae tanssiaisissa.
Nehljudof muisti inholla taemaen ihastuttavia olkapaeitae ja kaesiae.--Ja
sitten tuo raaka elaeimellinen isae menneisyyksinensae, julmuuksillensa ja
aeiti epaeilyttaevine intelligentin maineinensa, kaikki taemae oli ilettaevaeae,
ja samalla haevettaevaeae. Haevetti ja inhoitti, inhoitti ja haevetti.

Ei, ei,--ajatteli Nehljudof,--taeytyy vapautua; vapautua kaikista naeistae
valheellisista suhteista sekae Kortshagineihin, Maria Vasiljevnaan,
perintoeoen, ettae kaikkeen muuhun... Niin, hengaehtaeae jaelleen vapaasti.
Laehteae ulkomaille, Roomaan, ryhtyae jaelleen taulua maalaamaan".--Haen
muisti epaeilleensae omia taipumuksiansa ... no, olkoon kuinka tahansa,
kunhan vaan hengaehdaenkin. Ensin Konstantinopoliin, sitten Roomaan, ja
valamiestoimesta on minun paeaeseminen mitae pikemmin. Ja sitten sopiminen
tuosta seikasta asianajajan kanssa.

Ja yhtaekkiae haenen mielikuvituksessaan tav