ka ovat ottaneet
viininjuonnin tavaksensa. Ei haen horjunut eikae puhunut tyhmyyksiae, oli
vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyvaeisessae mielentilassa.
Kolmanneksi naeki Nehljudof sen, ettae ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken
puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan paein, jonka kautta alkoi
haentae kohden laehestyae vino auringonsaede, ja uhkasi saattaa haenen
vanhuutensa liian selvaeaen valoon.

--Kuinka se on totta,--sanoi ruhtinatar johonkin Kolosofin
huomautukseen, ja painoi soittonappulaa sohvan vieressae.

Taehaen aikaan tohtori nousi, ja aivan kuin olisi ollut talon vaekeen
kuuluva, laeksi mitaeaen sanomatta huoneesta. Sofia Vasiljevna seurasi
haentae silmillaensae, mutta jatkoi keskustelua.

--Olkaa hyvae, Filip, laskekaa tuo uudin alemmaksi,--sanoi haen osoittaen
silmillaeaen ikkunaverhoa sittenkuin huoneeseen oli haenen soitostansa
astunut uljaan naekoeinen lakeija.

--Ei, sanokaa mitae sanottekin, siinae on mystilisyyttae, mutta ilman
mystillisyyttae ei ole runoutta,--puhui ruhtinatar, vihasesti seuraten
toisella mustalla silmaellaeaen lakeijan liikkeitae, joka laitteli uudinta.

--Mystisismi ilman runoutta on taikauskoa, mutta runous ilman
mystisismiae on proosaa,--sanoi ruhtinatar surullisesti hymyillen ja
herkeaemaettae katsoen lakeijaa, joka suoristeli uudinta.

--Filip, en tarkoittanut tuota uudinta,--tuota tuolla suuren ikkunan
luona,--sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna naehtaevaesti saeaelien itseaensae
niiden ponnistusten taehden, joita haenen oli tekeminen saadakseen nuo
sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvaenhajuisen,
savuavan paperossin, kaedellae, joka oli taeynnae sormuksia.

Leveaerintainen, jaentevae Filip kumarsi hiukan, ikaeaenkuin anteeksi
pyytaeen, ja keveaesti astuen mattoa myoeten vaekevine, suuripohkeisine
jalkoinensa, noeyraesti ja sanaakaan vastaamatta meni toisen ikkunan luo,
ja tarkkaavaisesti katsellen ruhtinatarta silmiin koetti jaerjestaeae
uudinta siten, ettei yksikaeaen saede olisi uskaltanut kohdata haentae. Mutta
nytkin menetteli lakeija vaeaerin, ja tuskastunut Sofia Vasiljevna oli
taaskin pakotettu keskeyttaemaeaen puheensa mystisismistae ja oikaisemaan
ymmaertaemaetoentae, saeaelimaettae haentae vaivaavaa Filipiae. Hetkeksi Filipin
silmissae leimahti liekkinen.

"Piru sinun tietaeae, mitae sinae tarvitset,--taisi taemae sisaessaeaen sanoa",
ajatteli Nehljudof naehdessaeaen koko taemaen pelin. Mutta uljas ja vaekevae
Filip peitti h