--Hyvae on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne laepi. Ja
ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja
minae annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekoe mene, minulla on
taeaellae vielae muutamia asioita.

Nehljudof jaetti hyvaesti ja laeksi ulos.

Keskustelu asianajajan kanssa ja se seikka, ettae haen siis jo oli
ryhtynyt toimenpiteisiin Maslovan puolustukseksi, rauhoittivat haenen
mielensae vielae enemmaen. Haen tuli kadulle: ilma oli erinomainen, haen
hengaehti syvaeaen kevaeistae ilmaa. Ajurit tarjoilivat palvelustansa, vaan
haen laeksi jalkasin ja heti rupesi haenen paeaessaensae pyoerimaeaen kokonainen
parvi ajatuksia ja muistoja Katjushasta ja haenen menettelystaeaen taetae
kohtaan. Ja haenen tuli ikaevae ja kaikki naeytti synkaeltae. "Ei, taetae asiaa
minae ajattelen toisen kerran", sanoi haen itsekseen, "nyt sitaevastoin
pitaeae ruveta iloiselle tuulelle ja paeaestae raskaista ajatuksista."

Haen muisti Kortshaginien paeivaellisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielae
myoehaeistae ja saattoi kyllae ehtiae paeivaelliselle. Raitiovaunu kulki
helistaeen ohitse. Haen antausi juoksuun ja hypaehti vaunuun. Mutta torille
paeaestyae haen laskeutui pois, otti hyvaen pika-ajurin ja 10 minuutin
kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla.

XXVI.

--Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne! teitae odotetaan, sanoi ystaevaellinen,
lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta
englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven.--Herrasvaeki syoepi
parhaallaan, ainoastaan teitae on kaesketty pyytaeae sisaelle.

Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskaeytaevien luo ja
soitti.

--Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa.

--Herrat Kolosof ja Mihail Sergejevitsh, muuten kaikki
kotolaisia,--vastasi ovenvartija.

Ylaekerroksen rappusilta katsahti alas kaunis lakeija haennystakissa ja
valkosissa hansikkaissa.

--Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne,--sanoi haen.--Kaeskevaet pyytaeae
sisaelle.

Nehljudof nousi ylaekertaan ja kulki tutun erinomaisen ja tilavan salin
laepi ruokasaliin. Ruokasalissa istui koko perhe poeydaen aeaeressae,
lukuunottamatta aeitiae, ruhtinatar Sofia Vasiljevnaa, joka ei koskaan
tullut ulos huoneestansa. Poeydaen paeaessae istui ukko Kortshagin, haenen
vieressaeaen vasemmalla puolella tohtori, oikealla vieras Ivan Ivanovitsh
Kolosof, entinen laeaeninesimies ja nyt pankinjohtokunnan jaesen,
Kortshaginin vapaamielinen