skin
kadulle,--vastasi haen ajurille:--30 kopeekkaa, en maksa koskaan enempaeae.

--Teidaen ylhaeisyytenne, tehkaeae hyvin.

--Noeyrin palvelijanne. Jos voin olla jotenkin avuksi, asuntoni on
Dvornikofin talo Dvoranskin kadulla, se ei ole vaikea muistaa.--Ja
ystaevaellisesti kumartaen haen ajoi pois.

XXV.

Keskustelu puheenjohtajan kanssa ja raikas ilma vaehaen rauhoittivat
Nehljudofia. Haenen paeaehaensae tuli ajatus, ettae tunteensa ehkae oli
liioiteltu, haen kun oli viettaenyt koko aamun niin tavattomissa
olosuhteissa.

"Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja vaelttaemaetoentae on
tehdae kaikki, mikae on mahdollista keventaeaekseen haenen kohtaloansa ja
tehtaevae pian. Taessae paikassa. Niin, taeytyy nyt jo taeaellae oikeudessa
saada tietaeae, missae asuu Fanarin tai Mikishin." Haen muisti kahta
kuuluisaa asianajajaa.

Nehljudof palasi jaelleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni yloes.
Ensimaeisessae kaeytaevaessae haen jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysaeytti
haenet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi haenet sekae naeoeltae ettae
nimeltae ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdae voitavansa.

--Vaikka olenkin vaesyksissae ... vaan jollei kestae kauan, sanokaa minulle
asianne,--mennaeaen taenne.

Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin
jonkun tuomarin tyoehuone. He istuivat poeydaen aeaereen.

--No, mikae on nyt asianne?

--Ennen kaikkea pyydaen,--sanoi Nehljudof,--ettei kukaan saisi tietaeae
minun ottavan osaa taehaen asiaan.

--Sehaen on itsestaeaen selvaeae. Siis?...

--Olin vastikaeaen valamiehenae ja me tuomitsimme pakkotyoehoen eraeaen naisen,
joka oli syytoen. Taemae vaivaa minua.

Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikae tiennyt
mitae sanoa.

Fanarin vilkasi haeneen, mutta painoi silmaensae jaelleen alas, ja jaei
kuuntelemaan.

--No ja sitten?--sanoi haen vaan.

--Tuomitsimme viattoman ja minae haluaisin tehdae valituksen asiassa ja
siirtaeae jutun korkeimpaan instanssiin.

--Senaattiin,--oikasi Fanarin.

--Ja pyytaeisin nyt teitae ottamaan taemae asia ajaaksenne.

Nehljudof tahtoi heti paeaestae kaikkein vaikeimmasta ja sentaehden siinae
samassa sanoi:

--Kulut taestae asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkae
tahansa,--sanoi haen punehtuen.

--No siitae kyllae sovimme,--sanoi asianajaja, anteeksiantavasti
naurahtaen haenen kokemattomuudelleen.

--Mistae siis on kysymys?

Nehljudof kertoi.