ikani? Miksi niin, mun sotasankarini?

TIMOTEUS. Hm!

MAURA. (Istuu toikan taakse ja ottaa kirjansa) Mutta muistelkaamme aina
loppuamme, rukoillen viisautta ja sydaemmen puhtautta. Hoh ho! (Lukee
huiskutellen itseaensae)

TIMOTEUS. Ja jumalinen myoes. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat:
"poika, katso, ettae nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa
pelkaeaevae, siinae loeydaet ankkurikarin, joka myrskyssae kestaeae."

MAURA. (Eriks.) Oo! tarvitseeko mun enaeaen epaeillae?

TIMOTEUS. Niin sanoi armas emoni; ja, taivas, suo mulle taenkaltain
vaimo!

MAURA. Hy hyh! (Lukee)

TIMOTEUS. (Eriks.) Mutta Mariana tulee. Piki-rakas tyttoeoen, piki-rakas
tyttoeraeaesyyn olen, ja jos en erehdy, niin eipae ole haenenkaen
sydaennippunsa kaukana minusta. Jos vaan saisin tilaisuuden muutaman
sanan vaihetukseen haenen kanssaan tuon toverini maatessa. (Mariana
tulee, panee kaedestaeaen toikalle eraeaen potellin)

MARIANA. Taessae, emaentae, hiivanne.

MAURA. Kaey sisaeaen askareihis.

TIMOTEUS. Mutta, frouvani: puoli mittaa oltta vielae. Sen saattakoon
taenne tuo tyttoelunttu.

MAURA. Onko sinulla korvia, flikka? (Mariana vie oltta Timoteukselle)

TIMOTEUS. (Kuiskavalla aeaenellae Marianalle) Pari sanaa kanssas,
kaunoseni, niinkauvan kuin tuo kumppanini makaa. Mutta millae keinolla
siirrettaeisi taestae hetkeksi tuo aemmae?

MARIANA. Tahdon koettaa. (Eriks.) Hyvae! Naeinpae Maalarin-Hannen
matkustavan maalle. Siis taidan sepittaeae pienen valheen, pelkaeaemaettae
heti joutuvani kiin. (Korkeest) Tietkaeaet, emaentae, mae taidan kertoa
uusia.

MAURA. Jaa, mene sinae kertomuksines.--Noo, mitae tiedaet sitten?

MARIANA. Minae kerron mitae kertoi mulle Hanne, jonka kohtasin
laehteissaensae maalle. Mutta enpae tiedae, jos haasteli haen totta; haen oli
niinkuin vaehaen paeissaeaen.

MAURA. Sinae kiusan henki, mitae tiesi haen kertoa?

MARIANA. Ettae vanha taeti on tullut kotia Rothenburgista monilla
tuhansilla uutisilla kuningaista, ruhtinoista, prinsseistae ja verisistae
tappeloista.

MAURA. (Panee korvamyssyn paeaehaensae) Istu taessae ja pidae tarkka raekninki
olven menekistae. Istu taessae; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut
toikan aeaerestae. (Menee)

TIMOTEUS. Kas sitae kanaljaa tyttoeae.

MARIANA. Minae tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin
piikansakin. Jaa, mitae on sinulla sanottavaa?

TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynkaetae
esiin kuin kaevis tieni vasten