llae, luun ja nahaan
vaelissae. (Laulaa)

"Wenn das die Preussen vuesten,
Das sie morgen sterben muesten."

(Titus on nukkunut)

MAURA. No kas, toivos on nyt taeyttynyt. Haen makaa makeasti. Mitae tahdot
lapsikurjalle?

TIMOTEUS. Mitae meitistae oikein luulette, muori?

MAURA. Olettepa hyviae vihollisija.

TIMOTEUS. Mutta minusta erittaein?

MAURA. Paras viholliseni.

TIMOTEUS. Teidaen ystaevaenne. Onneton se, joka uskaltaa paeaellenne vaan
katsoa karsasti! Haenen manaan heti veriseen taisteloon.

MAURA. (Eriks.) Ihanat sanat! Mun aavistuksein visseydeksi muuttuu.

TIMOTEUS. Mae tahdon teille kertoa eraeaen tarinan.

MAURA. Mae tahdon kernaasti kuultella.

TIMOTEUS. Kaevit kerran sotaa vastaan toinentoistaan kaksi heimolaista
valtakuntaa. Rynkaesipae aekisti vihollinen lauma viholliseen kaupunkiin
ja otti siinae itsellensae majan. Kaupungissa oli eraes pulski muori ja
majailipa luonansa myoes eraes pulski sotamies, ja rupesitpa viimein
naemaet kaksi keskenaensae vaihettelemaan armahimpia silmaeniskuja. Mutta
kiiti taas joukko pois kuin leimaus ja katos kaupunkilaisilta
tietaemaettoemiin, mutta kas, koska vihdoin jaellen rauha hengitti, niin,
peijakas vie! astuipa eraeaenae koreana iltana sen pulskin muorin
huoneeseen se pulski sotapussikka. Noo, kuinka kaevi sitten? kysyy nyt
frouva. Kuinka kaevi? He ovat nyt samaa lihaa ja verta, ja sankari on
ilonen ravintolan isaentae ja muori vielae ilosempa emaentae.

MAURA. Kas noita vaan.

TIMOTEUS. Se on tarina vaan. Mutta tarina, eikoe se todeksi muuttua
taida, muori kultasein?

MAURA. (Erikseen) No nyt haen on tehnyt lempensae ilmoituksen.

TIMOTEUS. Tarina, eikoe se todeksi muuttua taida?

MAURA. O jaa, o jaa.

TIMOTEUS. (Eriks.) No nyt minae olen saanut: jaa. Toki, enpae ole mitaeaen
luvannut, sentaehdenpae taidan rauhallisella omatunnolla nauttia haenen
hyvyyttaensae ja viimein kiepasta tieheeni.

MAURA. (Eriks.) Toki, enpae ole mitaeaen luvannut, sentaehdenpae taidan
haenen jaettaeae taas, jos onni, ennen taemaen liiton vahvistusta, saattais
helmahaani sulhasen vielae uhkeamman haentae; sillae nyt on miehiae kurjan
ympaerillae kuin saeaekseae.--Mutta ylistetty olkoon taemae paeivae! (Korkeest)
Miksi taemae aeaenettoemyys? Miksi muutuimme aekisti niin miettiviksi? Hei!--
Oltta, sankarini. (Menee ja taeyttaeae Timoteuksen tuopin)

TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset.--Taemae paeivae on riemupaeivae Timoteukselle.

MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun po