sa rikkomat astiat on minun
palkkani saanut kaersiae.

TIMOTEUS. Ole suruton; minae imen haeneltae kaikki takaisin kasvojen
kanssa.--Kaey nyt taasen toikkas taakse. Taeytyy heraettaeae tuon makaavan
aasin. (Kovalla aeaenellae Titukselle) Titus! Hei! Karauul!

TITUS. (Heraeyy maristen) Mitae tahdot?

TIMOTEUS. Huomaa, ettae olet maannut.

TITUS. Taemae on ensimmaeinen kerta, ja sen saan anteeksi.

TIMOTEUS. Yksi kerta vielae, poikani, ja maksanpa lainan takasin: yhtae
armottomasti pitaeae kersantin saarnaman sinulle kuin aesken haen jyritteli
minun korviini.

TITUS. Tuoppi oltta, tyttoe, unen karkottajaksi!

MARIANA. Tuossa tulee emaentaeni.

TIMOTEUS. Katso tukkas, se korea ja tumpurainen, Mariana piikasein.
(Maura tulee vihaisena)

MAURA. Sinae naasikka, pidaetkoe mun narrina, sinae ilkeae harakka, pidaetkoe
mun narrina?

MARIANA. Hyvae frouva, minae olen viaton; sanoin vaan mitae Maalarin-Hanne
sanoi.

MAURA. Minae sun maalaan keltaseksi ja siniseksi.

TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset!

MAURA. Elae ihmettele, Timoteus, ettae taeytyy mun naein usein riidellae
kansaansa; sillae tiedae, haenen vertaistansa haevyttoemyydessae ei loeydy
maan piirin paeaellae. Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja,
mutta ei vielae tuommosta. Jaa-ah, sen sanon minae: onneton taeaellae se,
jonka taeytyy pitaeae palvelusvaekeae, onneton se!

MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella taeytyy.

MAURA. Kitas kiinni! Sinulla ei ole taessae vapaa sanavalta.

TIMOTEUS. Armahimmat flikat, vaehempae aeaeni! Minae rukoilen. (Tommi,
Anton, Aristarkus ja muita sotamiehiae olvituopit kaesissae tulee
huoneesta vasemmalla) Taessae tulee teidaen ystaeviaenne. Vaehempae aeaeni.

TOMMI. Bir!

ANTON. Bir, eukko!

ARISTARKUS. Bir, eukko, bir!

MAURA. Kaada heille oltta. (Tuopit taeytetaeaen)

TOMMI. Onko muori aekeae? (Taputtaa Mauraa)

MAURA. Suo mun olla rauhassa; minae pyydaen.

TOMMI. No no; onhan se se iloinen frouva Maura.

MAURA. Nyt en ole iloinen.

TOMMI. Hyi! Elae rumenna sun ihanata muotoas tuonkaltaisilla rypyillae.

MAURA. Mitaemae sitten taessae, villittyjen kanssa? Kun ma sanonki.

ANTON. Villittyjen? Mekoe?

ARISTARKUS. Me olemme kuninkaan miehiae ja teidaen herrojanne. Yksi
viittaus kapteenilta, ja kaupunginne on tulinen meri.

TOMMI. Hiljaa, Aristarkus!

MAURA. Mitae on minulla teitae vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa.--
Minae taidan haljeta!

TOMMI. Tyttoekoe?