kolkutteli vasaroita. Ei vaari saanut haentae ymmaertaemaeaen
tavallisimpiakaan talonpojan asioita. Ei Hinkki tiennyt mitae oja on,
mitae lato, mitae virta, mitae niitty, mitae korpi, mitae kartano, vielae
vaehemmaen ymmaersi torpan veroja ja metsaenmyynti-asioita, jotka kaikki
olisivat olleet vaelttaemaettoemaet ymmaertaeae vaeaeryyden perille paeaesemiseksi.

Sitaevastoin jo ensi kerralla kun vaari otti puheeksi nuo kupit ja viilat
ja mitae niillae oikein voisi tehdae, hoeristi Hinkki korvansa, tuli vaarin
viereen vuoteelle istumaan, ja ymmaersi kohta kaikki.

Vaari sanoi vaan:

--Jos naeillae tehtaeis rahoja niin paljon, ettae koko Veneh'oja vapaaksi
ostettaisiin!

Ja koko Hinkki oli liekkinae. Silmaet hehkuivat, posket paloivat. Ei tosin
siksi, ettae Veneh'oja vapautettaisiin, vaan siksi, ettae rahoja
tehtaeisiin. Taas saattoi vaari kauan aikaa sen kustannuksella puhua
Veneh'ojasta.

Vaehaen aikaa kuunneltuaan Hinkki sanoi:

--Pitaeisi ruveta polisiksi. Sitte ei kukaan arvaisi.

Ja naemaet sanat kuultuansa vaari taas haemmaestyi Hinkin suurta neroa ja
naeki selvaeaen, ettae haenestae tulee se mies, joka ei usko mitaeaen ihmisestae
ulkona olevaa pirua, vaan rohkenee olla piru itsessaensae. Mutta haen
rakasti Hinkkiae niin, ettei uskaltanut vielae opettaa, pelaeten haenelle
vaaraa. Sitaepaitsi Veneh'ojan asiain ymmaertaemaettoemyyden takiakin haen
paeaetti jaettaeae laehemmaen opettamisen kunnes Hinkki paremmin miehistyy. Ja
sanoi:

--Olet huonoissa kirjoissa, eivaet ota polisiksi.

Ja kun Hinkki rupesi miettivaeiseksi, sanoi, tietaeen Hinkin mielihalun:

--Menisit ensin merille, niin sieltae tultuasi saisit uudet kirjatkin.

Hinkki ihastui.

Ja siitae pitaeen neljaennelle luokalle asti haen ei muuta ajatellut kuin
keinoja millae saisi isaensae ottamaan haenet koulusta, sillae laivan
kapteenit eivaet alaikaeisistae karkureista huolineet, vaan vaativat
holhoojan suostumusta.

Nyt oli asianlaita kuitenkin sellainen, ettae mitae korkeammille luokille
Hinkki tuli, sitae enemmaen opettajat halusivat paeaestae haenestae. He eivaet
pitaeneet Hinkkiae nerona, niinkuin vanha vaari. Eivaet myoeskaeaen olleet
samaa mieltae kuin Hinkin toverit, joiden joukossa haen oli juuri
mittaamattoman neronsa vuoksi kuninkaaksi kohonnut. Opettajat kutoivat
siis verkon haenen ympaerillensae ja kun Hinkki kaeski kapteenin naulaamaan
opettaja Oerbomin kalossit eteisen lattiaan, jonka johdosta Oerbom meni
nokillensa, vetivaet he