selin veneen kokkaan eikae pitaenyt mitaeaen
kiirettae.

--Ethaen sinae kaupungin rantaan soudakaan, huomautti kapteeni.

Mutta Hinkki ei ollut kuulevinaan, vaan vihelteli hiljakseen, ja vene
eteni joustavan nopeasti Viaporin linnoitusta kohden.

--Annas kun minae tulen soutamaan, sanoi kapteeni toivoen samalla
saavansa veneen kaeaennetyksi kotiin paein.

--Et osaa taemmoeistae soutua, sanoi Hinkki ja veneen kokka osotti aina
vaan Viaporia kohden.

Linnoituksen vallit, jotka kaupungista paein naeyttivaet tavallisilta
ruohokummuilta, kasvoivat yhae suuremmiksi. Ne kohosivat vihdoin kuin
mahtavat vuoret kallioiden paeaellae ja suuret tykit ammottivat aukoista
merelle paein. Pieniksi pilkuiksi haevisivaet vahtimiehet, jotka kivaeaerit
olalla korkealla vallien harjalla kulkivat nopeasti edestakasin.

Jo tuli esille linnatelakan hirmuinen veden yli kallistuva nostohana,
ihmeelliset muurit, salaperaeinen laituri ja linnotukseen vievae
rautaportti. Kaikki suurenemistaan suureni, nousi heidaen eteensae
aivankuin niellaekseen pienen veneen. Ilma pimeni, jylhistyi, kylmeni
kosteammaksi.

Hinkki vaan meloi suoraan surman suuhun.

Kaukana idaen taivaan takana on suuri valtakunta, jonka laumat
hallitsevat puoli maailmaa. Taemae valtakunta on rakentanut linnoituksen
mereen ja pannut sotamiehensae sen valtaa vartioimaan. Mutta Hinkki
soutaa vihellellen kohti kitaa.

--Aelae herran taehden, kuiskasi kapteeni kiihkeaesti. Ryssae tappaa meidaet!

Hinkki kaeaentyi katsomaan.

Kiviportaalla, alhaalla muurin juurella vahdissa oleva ryssae alkoi
todella huitoa kaesillaeaen ja puiden nyrkkiae kielsi heitae laehestymaestae.

Hinkki antoi rohkeasti veneen mennae eteenpaein.

Silloin haki ryssae vahtikopista kivaerinsae ja rupesi suurilla liikkeillae
muka sitae lataamaan.

Hinkki ei vaan ollut tietaeaekseenkaeaen.

--Herran taehden, Hinkki! Hinkki!

Heti kun vene oli tullut niin laehelle muuria, etteivaet ylhaeaellae kulkevat
vahdit heitae enaeaen voineet naehdae, veti Hinkki taskuistaan punaset
paperossipuntit, ja antoi sitten veneen kaeaentyae pitkittaein porrasta
vasten.

--Anna ruutia, kuiskasi Hinkki, ja rupesi ruudin syttymistae matkimaan:
puh, puh,--ettae ryssae ymmaertaeisi.

Ryssae rupesi tavottamaan puntteja Hinkin kaedestae.

--Aelae luule, poika, sanoi Hinkki ja tyoensi veneen ulommas.--Ni ponimai
poruski. Hellitae vaan ruuti ensin.

Ryssae pani nyt kivaerinsae jaelleen vahtikojuun ja katosi pienestae portist