lle uutta
suunnitelmaansa, miten vihollisen voima petetaeaen hajalle teeskennellyn
pakenemisen avulla. Odottaessaan taetae Hinkkiae he harjottelivat
tavallisia sotaharjotuksia, jommoisia olivat naehneet ryssaen sotamiesten
tekevaen Kampin kentaellae. He olivat taellae kertaa ottaneet mukaansa
myoeskin sen ainoan aatelispojan, joka koulussa oli. Poika oli tosin
tappeluihin liian heikko, mutta kun sen isae oli Venaejaen palveluksessa
oleva suomalainen eversti, saivat he siten kaesiinsae pitkaen laahustavan
miekan, joka raeminaellaeaen suuresti lisaesi sotamieltae. Tekivaet haenestae
tilapaeisen paeaellikoen ja keppikivaerit olalla, rivittaein kulkivat,
juoksivat, hajosivat ketjuksi, paneutuivat pitkaekseen ampuma-asentoon,
taas hyoekkaesivaet pystyyn, kertasivat rivejae ja tekivaet rynnaekkoejae
suljetussa joukossa. Liput liehuivat kivaerien paeissae, ja ne, joilla oli
leikkipyssyjae, paukuttivat nalleja.

Kuitenkin oli tavalliseen verraten suuri alakuloisuus nyt vallalla. Eikae
kauan kestaenyt ennenkuin he jaettivaet harjotuksensa ja istuivat sinne
taenne hajallensa odottelemaan eikoe kuningas lopultakin sentaeaen saavu.

Alakuloisuuteen oli syynae suuri, harvinainen, mieliae taerisyttaevae tapaus
heidaen koulu-elaemaessaeaen.

Se poika, joka heidaen keskuudessaan kantoi kuninkaan nimeae ja todella
oli kaikkivaltias, ei ollut voimakkain heistae. Haen oli sukkelin, haen oli
viekkain, taitavin tappelussa, nerokkain suunnitteluissa, haen petti
opettajat paraiten, haen poltteli tupakkia melkein heidaen nenaensae alla,
meni kuiskauksien avulla laepitse vaikkei lukenut mitaeaen ja sai toimeen
lupapaeiviae melkein milloin vaan haenelle paraiten soveltui, sillae kun haen
kaeski, ulisi koko koulu, kunnes rehtorin taeytyi suostua. Mutta
voimakkain haen ei ollut. Voimakkain oli toinen poika, jota sanottiin
"kapteeniksi".

Ja naemae kaksi olivat taenaepaeivaenae tapelleet keskenaeaen koulun pihalla.

Mitae leikkisotia saattoi tulla kysymykseen, kun tappelun valtava naeky
oli syoepynyt mieliin ja jokaisen ajatuksiinsa vaivutti ja pani eteensae
tuijottamaan!

Jotakin oli Hinkki ensin "kapteenille" sanonut, ei kukaan ollut kuullut
mitae. Se vaan tiedettiin, ettei kapteeni kaersinyt taetae haukkumanimeae.
Kapteeni oli heti rajusti kaeynyt paeaelle ja paiskannut kuninkaan maahan.
Hinkki hyppaesi pystyyn ja loei korvalle, mutta kapteeni paiskasi haenet
jaelleen maahan ja piteli siinae kunnes Hinkki tunnusti olevansa voitettu.
Pystyy