t piirteet, johon meidaen paeivinaemme
sortuvat ne yhteiskuntamme alkuainekset, jotka ovat taemaen kehityksen
niin sanoakseni enin polttavien saeteitten alaisina...

Syyttaejaen apulainen puhui hyvin kauan, yhdeltae puolen koettaen muistaa
kaikki ne viisaat asiat, joita haen oli ajatellut, toiselta puolen,--ja
se oli paeaeasia,--koettaen olla hetkeksikaeaen pysaehtymaettae ja saada
puheensa juoksemaan toeksaehtaemaettae 1-1/4 tunnin ajan. Yhden ainoan kerran
haen pysaehtyi ja jotenkin kauan nieli sylkeae, mutta samassa haen suoriutui
ja paransi viipymisensae yhae suuremmalla kaunopuheliaisuudella. Haen puhui
milloin hienolla mielistelevaellae aeaenellae muuttaen jalkaa ja katsoen
valamiehiin, milloin hiljaisella toimeliaalla aeaenellae, vihkoonsa
katsellen, milloin kovalla paljastavalla aeaenellae, kaeaentyen toisinaan
katsojiin toisinaan valamiehiin. Ainoastaan syytettyihin, jotka kaikki
kolme tuijottivat haeneen silmillaensae, ei haen kertaakaan katsahtanut.
Haenen puheensa kosketteli kaikkea sitae viimeistae, mistae haenen
piireissaeaen silloin puhuttiin ja jota pidettiin silloin ja pidetaeaen yhae
vielae tieteellisen viisauden viimeisenae sanana. Taessae oli sekae
perinnoellisyyttae ettae synnynnaeistae rikoksellisuutta, sekae Lombrosoa ettae
Tardesia, sekae kehitysoppia ettae taistelua olemassa-olosta, sekae
hypnotismia ettae suggestioonia, sekae Charcotia ettae dekadenssia.

Kauppias Smelkof oli syyttaejaen apulaisen maeaeritelmaen mukaan mahtavan,
koskemattoman, leveaeluontoisen, venaelaeisen ihmisen perikuva, joka
luottavaisuutensa ja jalomielisyytensae taehden joutui syvaesti
turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan.

Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu
ihminen, ilman sivistystae, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin.
Jefimia oli haenen rakastettunsa ja perinnoellisyyden uhri. Taessae oli
naekyvissae kaikki degenereeratun henkiloen tunnusmerkit. Mutta rikoksen
paeaevaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmioen kaikkein
alhaisimpia edustajia. Taemae nainen,--puhui syyttaejaen apulainen
katsomatta haeneen,--on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet taessae
oikeudessa haenen emaentaensae todistuksen. Haen ei ainoastaan osaa lukea ja
kirjoittaa, vaan osaa myoeskin ranskan kieltae, haen on orpo ja luultavasti
kantaa itsessaeaen rikoksellisuuden siemeniae; haen oli kasvatettu
sivistyneessae aatelisperheessae ja olisi voinut elaettaeae henkensae
rehellisellae tyoe