ti haenelle
kaikki ja vaati haentae tunnustamaan sydaemmettoemyytensae, julmuutensa ja
alhaisuutensa, jotka olivat tehneet haenelle mahdolliseksi elaeae kymmenen
vuotta taemmoeinen synti omallatunnolla. Haen oli kuitenkin vielae kaukana
taellaisesta tunnustamisesta ja ajatteli nyt vaan sitae kunhan ei koko
juttu vaan tulisi ilmi ja Katjusha taikka haenen puolustajansa kertoisi
asian laitaa ja haepaeisisi haentae kaikkien edessae.

XIX.

Taemmoeisessae mielentilassa oli Nehljudof astuessaan oikeussalista
valamiesten huoneeseen. Haen istui akkunan aeaereen kuunnellen keskusteluja
ympaerillaensae ja poltteli lakkaamatta.

Iloinen kauppias hyvaeksyi naehtaevaesti koko sydaemestaeaen kauppias Smelkofin
ajanvieton.

--Onpa poika pitaenyt lystiae, oikein Siperian malliin, eikae ollut
makukaan huono, kun semmoisen tytoen valitsi.

Esimies toi esiin joitakin arvelujansa siitae, ettae koko asian paeaetoes
riippui ruumiinavauspoeytaekirjasta. Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin
sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan.
Nehljudof vastasi lyhyesti haenelle tehtyihin kysymyksiin, eikae toivonut
muuta kuin ettae haenet olisi jaetetty rauhaan.

Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella kaeynnillaeaen kutsui jaelleen
valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikaeaenkuin haen ei olisi
mennyt tuomitsemaan, vaan haentae viety tuomittavaksi. Syvimmaessae
sielussaan haen jo tunsi olevansa roisto, jonka taeytyi haevetae katsoa
ihmisiae silmiin, ja kuitenkin haen vanhasta tavasta ja tavanmukaisilla
itseensae luottavilla liikkeillae nousi yloes lavalle ja istuutui
paikallensa toisena esimiehestae, jalat ristissae ja komeillen
rilleillaeaen.

Syytettyjae oli myoeskin jossain kaeytetty.

Salissa oli uusia henkiloeitae--vieraatmiehet; ja Nehljudof huomasi, ettae
Maslova katseli useamman kerran voimatta irroittaa silmiaensae eraeaeseen
hyvin koreaan, silkkiin ja samettiin puettuun lihavaan naiseen, joka
korkeassa suurinauhaisessa hatussaan ja komea kaesityoelaukku riippumassa
kyynaerpaeaehaen asti paljaalla kaesivarrella, istui ensimaeisessae rivissae
vaeliaitauksen edessae. Taemae oli, kuten haen sittemmin sai tietaeae,
todistaja, sen laitoksen emaentae, jossa Maslova oli elaenyt.

Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e. Sitten,
kuulusteltua asianomaisten mieltae, kuinka he tahtoivat kysyttaevaeksi:
--valanko teolla vai ilman valaa,--ilmestyi jaelleen, vaivoin
laahustaen jalkojan